Sä venaat sitä hetkeä niinku
mäki
           millo oon valmis onneen
     mä vaan haluasin             selittää
tätä mailmaa sun silmien läpi
sensuroituna         kauniina
kuka ei haluis olla kaunis
nuori
rikas
haluttu
ystävien keskellä
   ja sitä mä oon             sun suusi alttarilla

julmuus
kylmyys
ja kehä katoaa
paljon vähemmän pelkään
trooppista napalmisadetta
isän pettynyttä katsetta
mainoksia

   mun pitää vaan esittää
vahvaa
onnellista
romanttista palaa muurista
   yksinäisiä luurankoja
tanssimassa
kasvattamassa siipiä pois
unesta kirkkomaan
     pelkkää ihastumista
nousuhumalaa

Kyynel yöllä

junaradan takana

mestariteos korvissani

olenko a vai b

silirimpsis

ja uusi pullo paikkausainetta sielun Nokiaan

olenko lentänyt jokaisella hävittäjällä

johon minut taisteluvarusteissa

syötetty leijonille valkoisille

miten te muut mastodontit ihmismaailmassa

syöksette tulta taistellen parista dollarista

miten pidätte vai pidättekö häntä kädestä

loimussa kuun onnellisena mitä

voi käsin koskea

nähdä lapin kesä silmissä rakkaan

nousen ja lasken kuin kuka tahansa

tulivuori romantiikan

annan ja lyön kuin salama

kivikaudella tulen                       nyt perikadon

viulusta kielteinen päätös

riipukselle lihan

smaragdit välittäjäaineinasi

tietyö

rekkakolari...

yö mikäpä muukaan

saa minut

syömään sinua ahmien

liian kylmästi sinut tarjotaan

ilman kaipuun vuosirenkaita

päälläsi vain halu minut tyydyttää

kun halusin puhua syvistä rannoista

elämästä kuusenkävyn

tulit päälleni ilman tunnetta

tyydyin

ja näin meidät auringonnousussa

pilkkimässä puhumassa vaikeita

jostain mitä on sisälläsi

prinsessa armoton

miten aina wake up alone

sanani käteni olentoni

vailla rakkauden tsunamia

en luovuta kun näen silmissäni punaisen kalliomaalauksen

missä on vain mies ja nainen

raskaana onnesta mammutin kyljys luolassa nuotiolla

olisit minun maailma Afrodite

yksinkertainen ruoka rakkaus ja perhe

                  avaa silmäsi

näkisit dyynillä           yksinäisen

lapsen syövän pyramidia

     värisevän kesähaavan lehdillä

                       silmäripsessä

         lentokenttien fotosynteesistä

muodostuneet pälvikaljuisetpääkallot

             tatuoituina kantapäittesi

                  akupunktiopisteisiin

           

          mastodontin syöksyhampaat käsinäsi

etsaa

     otetta älypuhelimesta

                                  alielämästä

ihosi alla

      lohikäärmekalan valoelin

 herättää sinut joka nousu tanssimaan

                  krillihylkeen silmät kuinasi

                        astut helmaan yön

kasvamme

opimme istumaan mielemme nurkassa

           pelkoa vain                       

antaisit paikkasi                          tästä

                       sirkuksesta laskuveden

pako                  

                             juosten                           

    sama ulottuvuus                   

                             lokakuun              

               tietosulku                      

                             käsistä sydämeen

pyörätuolissa

         aika lykkää sinua alamäkeen

jarrumies nauraa

Soitin linnulle     sain   tyhjän
                  varjonveljen
tanssimme kännissä  
                                       avasit siipesi minulle
                                               läpi diskontequilan
sanoitko et
vannoitko notta
                         tämä yksinäinen sepän
                                                      sydän
joka taotaan tulella ja jäällä
näkemään se       baseballkentän kokoinen   nurmikko
                 vain sua varten leikkasin taas itseni
tähän
hetkeen mitä ei voi kirjoittaa pakoon
nostin verellä värjätyn lipun
vein sen veden alle
miten tippa minua
voi muuttaakaan sinua
                            lasketaan alas jo miehet
                    naiset rantojen kivien
tämä sota kyklooppimeressä
                silmäsi löysin

Juopoilla on omat genret

niinku kauniiden naisten                  minihameilla

ku kahensadankilon penkkaajilla

            kaikilla juttu

jota ei edes pääpiru voi poistaa

mä oon juoppo

romanttinen

                     pylväs kiillotettu

sä oot nainen jost diggaan

                           lupaan sulle

kuu ja radat jotka ei yhdy                                                                      mä oon loco

                                                pitkällä lankkukävelyllä simmut kii

laitan kukan veljeni haudalle

                         joka oli jotain mulle

pillu ja viina ei kestä

                                   syvämerensukellus

                                         sisäreiteesi ja Mikon melankoliaan

                  ehkä olen yksin

pihamänty                        jota joku o vahingossa rakastanut

Saisinko auringon

joka vitun säteen mun pimeyteen

saisinko yön

pitäisin sen pois kaikilt yksinäisilt

            saisinko suudelman

tallettaisin huuliesi Afrikan

ja jossain vitun Tammikuun viimassa

oisin pilkillä                            Afrikassa

               

                                   onko nää oikeita ihmisiä

miten mä en nää niitä Selkäsaarilla

puhumassa tupakka suussa siitä

                                 mistä Ahven diggaa

Rommilla lämmitetty syrän

ja pakkanen -25

                             iha vähä puita

                          iha vähä rakkautta

                  lumipeite kevään uvertyyri

jasämaistutmultavieläpitkään

pitkiämärkiäasfalttiteitä

jossain unessa

kun on niin                           realismi

syksy                                      

              omenat vielä hetken

jos

siellä märällä nurmikolla

selkä kastuu

oltas                                     

            

                                   superkuu

            otalisääjosetmuista

                                                tarpeeksviiniänimuistat

me ollaan oltu siel                         omenoiden alla

lähetty karkuu ku oli vielä piilopaikkoja

puitajakiviä

suudeltu jossain mis oli järvi vieres

                        katottusitä

         merimiehen hautaa

Etsivä löytää sanotaan

hiukkasen onnea joka pelostakin

       joka suudelmasta vankilan kalterit

               kaikista kuista täyden

Ja kaikille elämännälkäisille on huopa jota

          nuolla

                       yksinäisyys ja Argentiina

               täkki joka toisessa pesussa värit pitävä

                    suuren sopimuksen majakka karvalakkimallinen

                                                                                                      punavalkoinen       vuodet ja säät                                                                                                                                    kestävä

                                                                   ”mut kai tärkeintä mit takan silmien”

Jäljet asfaltissa

              joku on jo maalissa kun näen

                                         kalkkiviivat                    

                                                  juovat

                                                          elämän            Fernet-Brancan

                                                                       piilopullon   

katkerana                              kun et osaa laittaa sormusta vasempaan nimettömään    

                     makeana                        itseluottamuksen nousuna kitalaen takana

                                            karvaana pois pöydästä muiden mielipiteiden

                                                     omalla salaisella kielellä

                                                                    

                                                               sanonhaluan

                                                                      palan   

                                                      suurinta elämänjanoa                                                                   

Nukahdin

sammuin vai mite se ny            sanotaan

makasin       niinku          petaamaatta              jätin

laitoin silmät kii

ku            tulit lähelle

auto kohtaamistilanteessa

                                                          mul o määränpää

Ku oot lähellä                                                      aktiivinen tulivuori

    pelkäsin niin perkeleesti

     silti sanoin miten kaunis fasadi tos puljus o

                  ja sä sit vissiin tykkäät musta

eh mä ymmärrä

Sain rikkinäisen ehjäks

                     yhen pienen osan

jota ilman kone ei toimi                                                               nakuttaa yksinäisyyttä

              saturnuksen kaasukehä                         silikaattisydän

                        revitty koivun kaarna mun käsissä

                            ku mä tuoksun sytyttämiselle

haluun  sut lauteille valvomaan hymylläsi

       tätä elämää kissanpennun

käperryn lusikkaan silmiisi

                 ku karhunpentu

                

Sä sanot  sen eka ja vikan       kerra

sun silmät ku tulpat,                 hehkuvat

            

    mitä vittuu teen

ja

meidänki

kannes

o lovi

jota ei voi plaanata

Mut sä painat mu sieluuni

pitkän hongan takaa

ajan

ja tunnen taas                                                          mua hymyilyttää

Ku arki riittää

keiju

seppä siivillä                                 romanttisilla

Humalassa

siirtolapuutarha kasvaa          

   talvipuutarhaksi

  kahvilan puolella ne

      kabinetin puolella ne

          lasien alla ne

lasi viiniä kädessäsi

  mikä tahansa koralliriutta

     vallihaudan yli vedetty immenkalvo

  sijasi lautturin hurmauksessa

mammuttipetäjän ristipisto Elvis

                            

                             generoitu jatkumo    Kuninkaan sininen

Juoksen gasellina savannilla

vain läkähtyäkseni

vain että sinä näkisit nopeuteni

parhaalle parasta

en    osaa   sitä muutenkaan  muotoilla

ei enkeliä voi tanssittaa     humalassa

   jos haluaa nähdä siipien jokavalkoisensävyn

    

Pesen ihoni harjaan hampaani leikkaan kynteni

    enkä saa siipiini kuparisia kruunuja

              Vien sinut silti tanssimaan juhlamekossa

                                 konjakit rinnuksilla pelosta

miten jätkä osaa olla kuningattaren kanssa

   taivutan selkäsi valssissa ja näen maailman loppuvan kaareesi

     rintojesi lukko narrin paras ystävä

avokado veneluusi rietas

kiivi telaluusi uusi päivä

Sä teet paskasta kultaharkkoja

kuvia joissa olemme kauniita                             lupauksettomia lapsia

et paljon tarvitse                        silmänräpäyksen kauneutta

muuttaaksesi koko galaksin                                soimaan alastomien koivujen valssia

Aina sä sanot et elämä voittaa

ja mua pelottaa sun                  pelottomuus

vaalean sisäreitesi kutsu         loputonloputonloputonloputonloputon

Ja me saimme kauniin                hetken revittyjen mäntyjen

pienen täynnä kukkasia         

et sä tänne jää

tsygines polkee peltoo ympäri

et sä tänne jää

pellolle alastomana harakanvarpaines

etsä tänne jää

Mukaasi saavuin alta                ilta siltojen

koska kaikki muut on vitun tylsää                     muovailuvahaa

sinistä

annoit olla onnellinen kipeä ja seis

huuliesi varas

silmiesi sarjarikollinen

sinun loppumaton idiootti

ihan mistä sä tykkäät

susta

ku joku ohenne vihreä tai mustikka

karpalo tai hunajarommi

Juon puolilantattua viinaa pullosta

ja mietin naista hiekkarannalla

irti leikattuja

 lakattuja varpaita punakiiltoisia

    jalkoja

    mietin miksi en osaa aakkosia

sattuman   

kun en jaksaisi lukea sun kryptistä luomiskertomusta

sekoitan ainoan huoleni kirkkauteen Tapion

   miten kukaan niistä jostain ei ole koskaan vahingossakaan

nähnyt tuntemattoman punajuuripurkin läpi                 et

olisin ihmishattara

syötävä juotava pantava

rakastettava ruoskalla tukahdetuttava      

                    tangolla sydämen sykkeen hallittava

jos mä miettisin

onnenks mulla ei oo kaupallisia aivoja

                             ei en mä       en luovuta

vaikka oon nuori                             sillalla yksinäisyyden

vaalean kätesi lumoissa

    rakastelen ilmaa jossa välissä et    ole

suljen silmät kuin olisin valmis

lupaukseen

sinä                                                                               välissä                                                       unohdus nestemäinen 

Déja vu nää päivät

  déja vu nää yöt

samalla kaavalla 

 ku kimble

ja mä sanoin et lusikalla voi syödä väärinpäinkin

mikä se kukka on joka saa kukan kostumaan

aamunkasteen lailla     sinivuokoissa

noudan kanssasi metsämansikoita

jyvän varteen      rakkauden

en vaadi paljon

yhden sinivuokkometsän

mäntyjen vanhojen suojeluksessa

sielussasi tiikerin   tassun

siinä mä olin kuin opissa

joku vitun tiukka lasso kaulallani

sanoin jotenkin niin kuin aina        auta

älä jätä pimeään kompuroimaan          pimeään silkkiseen

enkä mä mun v-aineista välitä kuhan saan sut nauraan

yössä kovassa asfaltissa

siellä missä tarinan kertoja on lomalla ihosta ilon

en voi tanssia ilman joutsenkaulaasi hyperventilaation

eikä kukaan kukka aukea jos olet amppari öljyisin siivin

ei vaikka joka yö taot surusi kanteleen

sävelen

mikä antaa toivon

pitsisen hameen                          silmien sulkeutumisen

sisälläsi kaunista       ajan jalopuuta

metsämansikkaa

yks vitun silmänräpäys ja se oli ohi

en ehtinyt päästä kiinni    tarinaasi

verkkosukkien silmäpakoihin

ei me ehditty kuin suudella pikakelauksella

täälläkin aika laukkaa ravihevosen lailla

         jos olisin halunnut olla hyvä

ei minulle sitä mahdollisuutta annettu

terälehtien puutarhassa missä kuollut liha

nostetaan seipääseen

   vähän mua syljettää eilinen

ennenkai armasta ainoaapi on kuljettava

lankkukävely

aseettomana    silmät

sidottuina

pelkällä rohkeudella suudella mammutin karvaisia

huulia

En mä ole sitä matkaa kulkenut en                  jaloillani

   miten olet hengissä ja hymyilet                        minulle

sinä et ehkä usko siipieni                                     havinaan

    kenekään ei pitäisi miettiä itseään usein

olla kuin antilooppi savannilla       Afrikan

vapaana    

kaikilla sama aurinko ja muistot               tekee meistä

terästä hattaran sijaan

en pelkää heikkoutta

sydäntä sykkivää veristä kädessäni pitää

pelkään pitkän kevään vievän minulta kaikki muistot

jätesäkkiin

paloiteltua ruumista joka oikeasti halusi olla siellä hylätyllä kaatopaikalla

romantiikan

ei

nyt on elämä

nyt on meidän vuoro

tanssia pitkään ja lähekkäin hiustesi haapametsässä

vartalosi banaanipuussa

hymysi trooppisessa ilmastossa

I like your stories too,

your mind girl

Jäädään lusikkaan hiustesi suureen haapametsään

                             jäädään pois tästä päivästä silmiesi sateenkaariin

jotka näkivät mustimman menettämättä ruskoa

                             jäädään vartalosi sademetsän suojaan täydellisen

banaanipuun varjoon viettämään siestaa loputonta

                             jäädään suudelmiesi vankileirille laskemaan minuutteja

joita saan olla kanssasi pikkuvarvas onnellisuuden

huulieni neitsyys hampaidesi kiille heijastaa sisälleni

toivon Uppo-Nallen

                             jäädään lusikkaan

hymymme joka aamuinen olut kylmä

                             jäädään lusikkaan

vartalosi Vietnam minä sissinä vuorilla

                             jäädään lusikkaan joka yö ravitsemaan toisiamme

Mikään nautinto ei ole liian   halpa

pudotan sormieni välistä hiekkaa

annan hien tippua sormenpäistäni

kaikki paras on ilmaista

juovun silmistäni

kuuroudun korvistani

maistan kanelin hiuksistasi

Kesäaamun raakuus

sumu viileys heräävä luoja

kivet ovat maassa painollaan

eivät nekään jaksa nousta harteille

odotan

herääviä silmiä haaveen

sekaisia hiuksia unelmien

värisevää vartaloa lupaunettomuuden

Ei en se minä ollut                               

       se oli

tungetteleva tunne     saada vene vihdoinkin saareen hiekkalinnan

unelmieni kapina sai aikaan kroonisen tulehduksen          mielen

syylät kovat     sielun aukot pehmeät

                            

                             käytettyjen autojen kauppiaana pärjäisin

                                 valehtelisin joka ainoan vian ostajan onneksi

onnettomuudeksi kauppaan parasta lasia ventovieraille sydäntä ostaville

   

 haurainta tunnetta myyn ja katson silmiin ostajaa joka ei voi maksaa           

                 ymmärryksellään

syvemmällä kuin Lappajärvi                             ei tämä maksa mitään                 ei ole maksanut koskaan eikä tule

                             unienne epärealistisiin päärynäpuihin

                             ja kun mädät lapsenruumiit putoavat poskillenne on         taas aika

               silpoa todellisuus rakkauden atomeiksi jakaumattomiksi      

Mikä se oli parahdin

olin vastasyntynyt       

                                     ikkunalasin kilahduksen verinen ooppera

soi alasimessa joka takoi samoja pelottavia nuottejaan    

     silmät pelosta punaiset

anoivat rauhaa taakseen muodollisella kivullaan                    

pölyä puhaltaen

Kaivot, aivot, adhd ei minua jaksa naurattaa tänään             

                              enkä halua mitään

sisällä syvässä usko, tervaantunut nokipannu kanneton     

enkä osaa puhua

                      Al dente koko elämä

Sadepilvien keskelle on pitkä matka             

        raajattomat rajat päässäni pyytävät omansa

ja saavat maljansa        väkivalloin viettelevät hetken kiusaukseen olla     

                        joku muu

jolla on muutakin valmista tarjolla kuin oma pienuutensa ja ainanen        

                           j-o-o

Mikä tie                       vaivuin ojaan

ja sinne jään

miettimään mikä onni on syntyä

            mikä on onni...

Antaa menolipun kulkea aaltona                                      ulapalle

kuin kaikki muut,                        kuitenkin ilman kaikua            ensiparkaisua vaatimuksista

Anna mulle tähtitaivas anna pullo olvia
anna pillua anna koko 50 egun pakka

sit mä teen susta taikinaa jonka mä sotken ja hämmennän
vaivaan ja kaulitsen

kuumilla saunakivillä kuppaan sun selän rakoille
etkä sä lähde

Ohjeet Onneen

Todellisuus pitää jättää

ikuisuuden ikkunaan,

Raskaat teot

yksinäisyydessä kannettavaksi.

Kipu ja Elämänhalu

Auringon tanssin nuoteiksi.

Toive ja Täyttymys

jalokiviksi kukitetulle arkulle.

Se mitä on        kaira kuivalla kesän polttamalla nurmel

se ku mun silmät on o onnest märät

vähä bissee seki liikaa likaa

 mut sä oot mulle isompi ku Muhammad

tai Jeesus

ois hauska lukee Koraani

mut hauskempi kattoo sua

miten sun kasvot liikkuu ilosta

sä oot mulle se jokin ainakin tänään

kalja kerrallaan

Rakastelestas Afrikan savannilla leijonien ympäröimänä

yö on kylmä aamu polttaa

pyyhin hien sun vartalostas

on kuuma ku kaks on yhdessä sillai oikeest

ilman metamorfoosii

Mikä talvi mä kestän mitä vaa

mikä kevät en tartte kiväärei

mikä kesä sinä ja koivujen uvertyyri

jotain mikä on totta

en mä halua olla tiilien keskellä

jos sä et oo muurari

paska jatguuuuuuuuuuuuuu
solujen sinfonia
mut oma paska paras paska
geenien muodollinen  muodottomuus
ja janottaako
paneettaako
vituttaakko?

Palava

Timanttikipua samat ajatukset ja puheet

vuodesta uuteen

suvivirsi vaihtoi lehtensä

kunnes jäi jälkipolviemme rumpuihin kaiho

Auringolta piilossa suut

veretön yötaivas ei anna hiekkaa silmiin

maassa sielussa ikuinen elämänmittainen varas

kevät-tuulessa tunteiden nopat silmänsä hukanneet

Poikki pinoon nousee laskee kuluu pois katoaa

saunantuoksu jää märät hiukset meripihkaan vapaiksi

arvaamalla avaat suurimmat salvat

juokse veden päällä palava

Tyhjyys

kaiken sanomattoman sanominen

mitkä ne kauniit naisen kasvot

se rommipullo

taas yksin         mut elämä on

jotain sellasta mitä ei heti bonjaa

mut pelätään yhdessä meitä                              mä pian puren perkele!

Joo oo                mut ei meistä jää vittujakaan

mut silti kauhusta kankeina elämän porteilla: en mä uskalla!

en voi ku en koskaan niin tehnykkään enkä tuu duunaa

missä vitun häkissä me eletään ensimmäisessä maailmassa?

Otan toisen rommikolan

koska en halua pelätä

onneks on lauantai

hyrrä kirjaston rappusilla

Viiniä lanteillasi, rintojesi painostus.

Minun mieleni juovat sinua,

vuorotellen kuiviin

kastuen, huuleni kostuen.

Hiustesi humina, tuoksujesi omenapuu.

Silmät kiinni muistella

sinua, antaa ajan kulkea

unelmien ihanaa reittiä.

Myös mielesi huomasin,

tuon voiman valjastamattoman

veden voimakkaan kauneuden.

Päivä päivältä enemmän,

jokin vähenee

pian voisi kadotakin.

Alkuun pääsee monia teitä,

olet osa ikiaikainen,

riippuva puutarha.

Unohtaa ei saa ennen kuin

loppuu elämämme,

veremme villi, viimeisen

kerran sydämen kohtaa.

Kesä saunoessa

juodessa

tupakoidessa

Juice Leskinen kalastamassa

suomalaisuutta

Juha Lehti tanssittamassa

Suomineitoa ja

Samuli Putro lyömässä

kasvoihin melankolian tiilerillä.

Vastaus

Tarpeen muodostuessa liian laajaksi

anna aivojen leijua yötaivaalla

vapaina vanhentuen.

Sydämen painaessa enemmän kuin koskaan

koskaan ei ole totta, aina ei ole totta

lipuu onni eri muodoissa,

sinunkin ikuisuutesi helvetin läpi, aina.

Pirstoutuvaa auringonvaloa

yli pelon muokkaavan virran,

kiitollisuutta ei ihmiselle,

ihmisyyden veriselle kypärälle

lapsiemme kyvylle rakastaa pahaa.

Maailma loppuu kaikilla

omaan ajatukseen

joka syntymästä meitä

varjona ihmetyttänyt,

onnen ja surun hetkinä

aina mukana kulkenut kysymys ja

vastaus on aina sama,

kysymykset loppuvat kuolemaan.

Myrsky

Aina uudestaan sanon, en koskaan,

milloinkaan, silloinkaan en sitä tarkoitakaan.

Missä lie yhteinen hetki riemun, nuorten ihmisten samanlaisten sielujen,

piilossa, syvällä suojassa pysyvät todelliset motiivit,

 ja he

palaavat koteihinsa yksinäisiin virkkaamaan kohtalonsa villasukkia.

Nauran silti kipeällä mielelläni leikkiessäni,

ja annan pihakeinussa kovemmat vauhdit kuin koskaan,

jään odottamaan loppua ja poltan tupakan räntäsateessa.

Ja sieltä keinuvat lanteet nuoren humalan,

taas minut viedään porteista paratiisin,

tyynnytetään elämään,

nautintoon,

ja siitä seuraavaan harmaaseen,

tulevan talven krapulaan.

Ja minä menen makaamaan ja suljen silmäni pitemmäksi ajaksi kuin

pitkään aikaan muistan,

annan asioiden olla,

ja herään kun talon katto lähtee myrskyn mukana,

ja vanha pihapuu menettää latvansa. 

Elokuun lapsi

Anteeksi syyt keksityt salpamaan onnet kyhätyt,

kaikki löytyy taskusta kulkijan, hetkestä pienen leivänmurun.

Kiitos syvä kärsimättömyyteeni, mikä minut pakottaa pyörimään

kohti sielulla koettavia syvyyksiä, tulimeriä tumman yön.

Anteeksi syyntakeettomuuteni kirjoitetun,

minähän siellä aina syytin hetkeä elettävää,

mielen valhetta kestävää.

Anteeksi sanani syövyttävät, tekoni ilman

viisauden suunnitelmaa pyhitettävät.

Kiitos sallimus syvä syntymästäni Elokuun lapseksi,

tarpeeksi tuli tuntureita muutenkin,

liikaa kestettävää ilman

ensimmäisen kesän tuomaa lämpöä.

Mä kuuntelen vielä tämän laulun

ennen kuin halusi suunnaton aurinko

vie minut meduusana kohti kauneinta reittä

Meidän Historia

Langennut Taivas, Ikuinen Kristallikoivu.

Jäätynyt Helvetin silmä, Jumalten pisuaari.

Kasoittain märkiä huulia

HIMOA

Kipinä,

Big Bang

Synnymme Jeesuksen suudellessa Juudasta.

Intiaanien peukaloita, eskimoiden rakastelua

tähtiöitä.

Tikari josta ei veri koskaan kuivu,

Caesar.

Ak-47, pieni musta lapsi vatsa turvonnut

McDonald´sin hampurilaisista.

Maailmankaikkeuden Cloaca Maxima,

inhimillisyyden sulatusuuni.

Walk The Line,

maapallo halkeaa

Walk The Line.

Rakasta kuollaksesi,

muutut tähtitomuksi

kuole ennekuin

ehdit uudestaan kiertolaiseksi.

Kasiluokkalaisten kevät (Uni)

Huutavat juhlissa suut nuoren kapinan

raivon ja ”Tosta tytöstä mä tykkään” vapinan.

Me tiedetään jo jotain, et turha tulla meitä neuvoo,

kato vähä ittees pelle, mee kauemmaks keuhkoo.

Niin paljon sirpaleita onnen on kasiluokkalaisen sydän nuori elävä,

”Mulla on viel vuos koulua ja sit mä meen”, meen minne meen

vaikka sen unelman villin nuoren, tulevalla kolmella kouluvuodella nyljen.

Tyttö huonon maineen omaava on jätetty yksin,

syksyisin kesän jälkeen tuntuu niin tyhjältä tytöstä tummatukkaisesta,

mutta kun tuon pojan nappaan, ja vien metsään poikuuden rattaan,

olen taas hetken Kuningatar Aortan, tunteen joka yhden illan kattaa.

Siellä tyhmä ryhmä tää, miettii mielissään: Toinen pitää toinen toisestaan,

kukaan ei koskaan kerro, kuin jätkät, jätkille, mimmit mimmeille tarinan,

pelottavan: ”Hei se on kyllä tosi söpö ja…”, lapsuuden lopun kuvaelman.

Mutta olinhan minä myös kerran kahdeksasluokkalainen, kauhuissaan

painajainen, odotin kuin bussia, kirkonkelloja, milloin vapaudun surusta,

milloin tyttönen samanikäinen vie minut pois kivusta,

ei ole helppoa olla petojen keskellä ilman valoa,

kauan etsin tyttösien paloa turhaan,

vain minulle tehtyä taloa lempeään hurmaan,

onkohan noita keijuja edes kaikille, mietin

antaa olla niiden vaan, kauneuskin lopulta katoaa.

Vuodet saavutti myös sieluni mun,

paljon pahaa ja hyvääkin tapahtui kun

en enää osannut elää kuin lapsena silloin

silmät kyynelissä illoin, aamuisin synnyin uudestaan.

Nyt mä kuolen helposti ja kerralla kokonaan

enkä ikinä palaa samanlaiseksi, yhtä onnettomaksi

aina vaan onnettomammaksi, ja laiva joka kerran oli

täynnä kultaa ja tuoksuja kauneuden, naiseuden, seilasi

pois kurssilta elämän onnellisen, toimesta tutun kapteenin.

Siellä nyt olen kaukana, sumussa, yksin ja unessa,

eikä koskaan ole parempi lopettaa hengittämistä kuin

kuvitelmassa kaukaisessa, yksin ja unessa.

Tumma Runo

Mitä pahempi on olo mulla,

sitä kauniimmin soi kannel sulla.

Ahjosta tuskan puhtaimman,

nousee laulu pojan rohkeimman.

Sinne katosi taas päivät nuo,

savesta valmistuu muotti, vuoleman

virran, lastun kuoleman.

Järven toinen laita jo siintää,

mutta minkä järven, siinä

ei nimeä kiillä, tuntematon on

veden liplatus, tyttösen huivin heilahdus.

Muistoja, muistoja puita ja suistoja,

synkkiä metsiä soisia,

äänen kaukaa kuullen, itseäni ihmiseksi luullen.

Herään vielä kerran kuin nukkuva karhu,

eikä silloin sieluni enää murheeseen tartu,

kerran, kerran tie vie yli kartan.

Omalle onnelle silloin voin nostaa maljan,

ja en nuku enää koskaan lailla entisen,

silloin lahjani saanen, palkan elämästä

pitkästä ja piikikkäästä, vuoren kullasta,

ymmärryksestä elon monimuotoisen.

Jää vain soiva runonpätkä,

ilmoille elokuun, kun neitoni unen

vie minut itsensä kupeen,

suojaan ja piiloon,

lauluun ja kiiltoon,

huomiseen ja ikuisuuteen,

olemaan ja elämään,

kuolemaan ja kaipuuseen.

Näin ihmisen                    tulin pois ikkunalta

kuulin äänesi herättyänikin

sanoitko jotain kivaa sanoitko

juuri kun sitä tämän maanpäällishelvetinviikon jälkeen tarvitsin

en mä vittu muuta tartte ku jonku joka uskoo muhun

et sä et sä et sä et

ei se paljosta oo kii oonks mä onnellinen

No ei nyt vittu mik’äolotila

ei saatanaanaaa mitäs sitä tulikaana

eilienä dunaattua                       reeeeeeeeeeeeerkele peellä

musiikki ehkä mu pelasta vois

jes sir i kan boogi all nikjt lonk

jeesus jesus ana tippppppppppppa taivasta

pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa

ei enää merta kuin

pa-pa-pa

pa-pa

pa

Minunko timanttini pieni

ja kirkas?

Minunko maailmani suuri

ja salaperäinen?

Silmissäsi timantteja

sielussasi salaperäisyyttä                                                  avointa rai                           loa

Meidänkö hetki

aurinko joka ei ole vielä noussut

meidänkö

ihot jotka kutsuvat koskemaan

minunko

hulluus              pimeässä yksin aina

sinunko

valo                     liekki                   huokaus

Sinunko rinnoillasi

minun vanhan ajan kaipuuni?

Sinunko sisälläsi

minun tulevaisuuteni

päivät ilman arvontaa?

Meidänkö maailma jota rakastat

keväinen aamu ilman kangasta

meidänkö loppumaton halusi ymmärtää minua

alastonta ihmistä rantakivillä?

Meidänkö maailma jota rakastat?

I see you in the glittering room
tunnen sinut tämän hetken
feel how good you are to me
voi kun elämä olisi aina samanlaista

niin kauniisti kuin vain voi ihmiselle tehdä
kello sanoo
päällä alla takaa
ja kun tykkäät on se tärkeämpää
all gold in the world

after that voimme olla lapsia
onnellisia
maalilla sotketut kasvomme ja vartalomme
silmissä syvä kiitos syntymästä

I love you aamun mäntyisessä valossa
miten voikaan ihminen sopia ihmiseen täydellisesti
ja kun sanot pakkasesta väsyneillä hiuksillasi
huomenta ei  taivas voi olla lähempänä

kauneus, yksinäisyys

Maalasin pinnat val-koiseksi

jotta unohtasin

kyllä mä susta tykkään ku                                    karvaisesta laudasta

älä hermoile    mun elämä loppuu ennen sun kevättä

                             Mutta sä olet ihana

vitut

                             kai se on hyvä olla jokaisella

 tähti saavuttamaton purkautuva

                             enkä minä ole tähti saati planeetta

sinä olet enemmän kuin ”normaali”

mut en mä  tiä menis vaan sillan alle silmät kii

                            

                             rakastan sun ääntäs

                             RAKASTAN SUN ÄÄNTÄS

                             rakastan sun ääntäs

Näkisit minut

muuttolintunta

ruskana            

unohtumattomana

en ole paha

helvetin kierteissä jeesuksen kanssa vääntämässä kättä

kun tietäsit                                    

olen pehmeä kuin pehmis huulissasi kesäpäivänä

mahdutko laatikkoon

kuka sanoi sen olevankin kolmio

ei voi mitään                                jos on seuraava elämä            

muistan sut                                  vuoden 13-14 pelastaja

Pelkäät loistaa

                             voi olla viimeinen

                                                          ainoa hetki täydellinen

Parempi onko sydämestäsi

loistaen sinun oivalluksillasi sanotuilla

tiedät pyrkyrit et kuulu heihin                           veren valloittajiin

mietit                 lopulta ojennat loiston miekan tappajille

Pelkäät loistaa

                             voi olla viimeinen

                                                          ainoa hetki täydellinen

Kun on               kun kaksi meitä                          minuamonia

silmämme kohtaavat                eikä minua pelota pelota

upota upota                                                             

johan loin oman toden meistä minustamonesta muuttujasta

mutta

et ole                 et vain ja olen surullinen tai en

Pelkäät loistaa

                             voi olla viimeinen

                                                          ainoa hetki täydellinen