En mä ole sitä matkaa kulkenut en                  jaloillani

   miten olet hengissä ja hymyilet                        minulle

sinä et ehkä usko siipieni                                     havinaan

    kenekään ei pitäisi miettiä itseään usein

olla kuin antilooppi savannilla       Afrikan

vapaana    

kaikilla sama aurinko ja muistot               tekee meistä

terästä hattaran sijaan

en pelkää heikkoutta

sydäntä sykkivää veristä kädessäni pitää

pelkään pitkän kevään vievän minulta kaikki muistot

jätesäkkiin

paloiteltua ruumista joka oikeasti halusi olla siellä hylätyllä kaatopaikalla

romantiikan

ei

nyt on elämä

nyt on meidän vuoro

tanssia pitkään ja lähekkäin hiustesi haapametsässä

vartalosi banaanipuussa

hymysi trooppisessa ilmastossa

I like your stories too,

your mind girl