Juon puolilantattua viinaa pullosta

ja mietin naista hiekkarannalla

irti leikattuja

 lakattuja varpaita punakiiltoisia

    jalkoja

    mietin miksi en osaa aakkosia

sattuman   

kun en jaksaisi lukea sun kryptistä luomiskertomusta

sekoitan ainoan huoleni kirkkauteen Tapion

   miten kukaan niistä jostain ei ole koskaan vahingossakaan

nähnyt tuntemattoman punajuuripurkin läpi                 et

olisin ihmishattara

syötävä juotava pantava

rakastettava ruoskalla tukahdetuttava      

                    tangolla sydämen sykkeen hallittava

jos mä miettisin

onnenks mulla ei oo kaupallisia aivoja

                             ei en mä       en luovuta

vaikka oon nuori                             sillalla yksinäisyyden

vaalean kätesi lumoissa

    rakastelen ilmaa jossa välissä et    ole

suljen silmät kuin olisin valmis

lupaukseen

sinä                                                                               välissä                                                       unohdus nestemäinen