kauneus, yksinäisyys

Maalasin pinnat val-koiseksi

jotta unohtasin

kyllä mä susta tykkään ku                                    karvaisesta laudasta

älä hermoile    mun elämä loppuu ennen sun kevättä

                             Mutta sä olet ihana

vitut

                             kai se on hyvä olla jokaisella

 tähti saavuttamaton purkautuva

                             enkä minä ole tähti saati planeetta

sinä olet enemmän kuin ”normaali”

mut en mä  tiä menis vaan sillan alle silmät kii

                            

                             rakastan sun ääntäs

                             RAKASTAN SUN ÄÄNTÄS

                             rakastan sun ääntäs

Näkisit minut

muuttolintunta

ruskana            

unohtumattomana

en ole paha

helvetin kierteissä jeesuksen kanssa vääntämässä kättä

kun tietäsit                                    

olen pehmeä kuin pehmis huulissasi kesäpäivänä

mahdutko laatikkoon

kuka sanoi sen olevankin kolmio

ei voi mitään                                jos on seuraava elämä            

muistan sut                                  vuoden 13-14 pelastaja