Sä sanot sen eka ja
vikan kerra
sun silmät ku tulpat, hehkuvat
mitä
vittuu teen
ja
meidänki
kannes
o lovi
jota ei voi plaanata
Mut sä painat mu sieluuni
pitkän hongan takaa
ajan
ja tunnen taas mua
hymyilyttää
Ku arki riittää
keiju
seppä siivillä romanttisilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti