lauantai 23. elokuuta 2014

Sä sanot  sen eka ja vikan       kerra
sun silmät ku tulpat,                 hehkuvat
            
    mitä vittuu teen

ja
meidänki
kannes
o lovi
jota ei voi plaanata

Mut sä painat mu sieluuni
pitkän hongan takaa

ajan

ja tunnen taas                                                          mua hymyilyttää

Ku arki riittää
keiju

seppä siivillä                                 romanttisilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti