Tyhjyys

kaiken sanomattoman sanominen

mitkä ne kauniit naisen kasvot

se rommipullo

taas yksin         mut elämä on

jotain sellasta mitä ei heti bonjaa

mut pelätään yhdessä meitä                              mä pian puren perkele!

Joo oo                mut ei meistä jää vittujakaan

mut silti kauhusta kankeina elämän porteilla: en mä uskalla!

en voi ku en koskaan niin tehnykkään enkä tuu duunaa

missä vitun häkissä me eletään ensimmäisessä maailmassa?

Otan toisen rommikolan

koska en halua pelätä

onneks on lauantai

hyrrä kirjaston rappusilla