Viiniä lanteillasi, rintojesi painostus.

Minun mieleni juovat sinua,

vuorotellen kuiviin

kastuen, huuleni kostuen.

Hiustesi humina, tuoksujesi omenapuu.

Silmät kiinni muistella

sinua, antaa ajan kulkea

unelmien ihanaa reittiä.

Myös mielesi huomasin,

tuon voiman valjastamattoman

veden voimakkaan kauneuden.

Päivä päivältä enemmän,

jokin vähenee

pian voisi kadotakin.

Alkuun pääsee monia teitä,

olet osa ikiaikainen,

riippuva puutarha.

Unohtaa ei saa ennen kuin

loppuu elämämme,

veremme villi, viimeisen

kerran sydämen kohtaa.