Mikä se oli parahdin

olin vastasyntynyt       

                                     ikkunalasin kilahduksen verinen ooppera

soi alasimessa joka takoi samoja pelottavia nuottejaan    

     silmät pelosta punaiset

anoivat rauhaa taakseen muodollisella kivullaan                    

pölyä puhaltaen

Kaivot, aivot, adhd ei minua jaksa naurattaa tänään             

                              enkä halua mitään

sisällä syvässä usko, tervaantunut nokipannu kanneton     

enkä osaa puhua

                      Al dente koko elämä

Sadepilvien keskelle on pitkä matka             

        raajattomat rajat päässäni pyytävät omansa

ja saavat maljansa        väkivalloin viettelevät hetken kiusaukseen olla     

                        joku muu

jolla on muutakin valmista tarjolla kuin oma pienuutensa ja ainanen        

                           j-o-o

Mikä tie                       vaivuin ojaan

ja sinne jään

miettimään mikä onni on syntyä

            mikä on onni...

Antaa menolipun kulkea aaltona                                      ulapalle

kuin kaikki muut,                        kuitenkin ilman kaikua            ensiparkaisua vaatimuksista