kuusesta männyksi
övereistä jokapäiväiseen kohtuuteen
umpinaisesta avoimeksi
 
katso meitä, muita puita suoria
jylhiä tolppia tiellä
 
miten sulle kävisi oikeassa maailmassa
kuin ei olisi piiloa,
ei puita eikä oksia
ei lehtikasoja
jonne mennä karkuun
silmiin katsomisen vaikeutta,
tunteiden pölyä,
joka pitäisi aika ajoin siivota
 
puristuisitko elävältä
vai tulisiko lihamyllyn läpi
siivilöity versio
ihmisestä, se jonka sait
mutta hukkasit pelkuruuteen
tuhlasit seinille parhaat vuotesi
ikinä et katsonut
aina häpesit
tässä ollaan, eikä loppua näy
kurjuuden kalkille
sen tomu peittää
keuhkot vedellä
täyteen absorboidut