olenko tässä vai muualla jo
kaukana lipuen kohti ääretöntä ulappaa
aineissa ja kaiken yläpuolella
kaikesta irti
rikki ja yksin
kuoleman peloissaan,
portilla kultaisella
itkien jotakuta avaamaan sydämeni,
olisi niin paljon rakkautta annettavana,
hautautuen kipuun ja ylimielisyyteen
vyöryttäen taakkaa
kauneuden harteille
siroille ja lasisille
rikkoontuville
lupauksille
toivon kesämarkkinoista
 
kun voinkin aina yrittää,
taistella joka päivä
olla osa tätä palavaa maailmaa
jonka savusumu tukahduttaa,
kerta toisensa jälkeen, en näe
sitä mitä niin janoaisin nähdä;
 
pilkkeen, hymyn ja jopa naurun
vain tämän lahonneen aivosillan
joka näyttää uneni muistamattomat
karvaat hikijoet,
unohduksen lusikan
teleskoopin tuonpuoleiseen