SINGLE-PLAYER
 
yksinpeli etoo, tympii
vaivun vain kotilooni,
ilman vastapeluria
shakki, tammi, biljardi
elämän kuulantyöntö
vailla määrittäjää
 
miten olisi symbioosi,
vastavuoroinen suhde
samalla ilmalla,
samalla vaivalla,
samalla kankaalla,
veri ja eritteet
ihmisyys kanssasi ihminen
 
katse ylös
joulukuun pakkastaivaalle
oletko peilini,
tähteni valo ikuinen,
sellainen
jonka jälkeen ei enää mitään,
mustaa rappiota
mestauslavan portaissa
astun varpaillesi
ja pahoittelen
 
sitten jatkan
mustaan alkuun,
kuplivaan laavaan,
oranssinpunaisena,
verenä pirskahtelevaan
ylpeinpänä
kun sain
yhteenkuuluvuuden
alennustilan,
välinpitämättömyyden
valumuotin
ontoista ontoimman
 
tyttöjen kaulaliinat
sorjissa kauloissa,
nopeissa liikkeissä
uteliaan oravamaisissa
jääden leijumaan
unelmain lailla,
väreillen
silmäluomienkin läpi
kuin retkellä
juuri silloin
kun sitä eniten tarvitsee,
pimittäen juuri
hyppäyksen kaulaan
nielaisten
niskavillat hiidenkarvaiset
hyväilyt
jotka voin hyväillä
vain omalla kädelläni,
omalla niskallani
retkottavalla
kuin giljotiinin
ja puun välissä
maailma,
sen yskivä peilikuva