RAKKAUDEN DYSTOPIA
 
tervetuloa suru
missä viivyitkään viikkotolkulla?
olit kuin kadonnut kirppu
suojalumisen kuoren alla
odottamassa kyyneliä,
odottamassa
kurkkuuni sopivaa karheutta
jotta voisit taas
yhtyä minuun pikku jaloillasi,
voisit muistuttaa olemassaolosta,
vaikka suurimman osan olen unohtanut,
tehnyt yhdensuuntaista vaihtokauppa,
saaden sielun kukkuralleen
tätä kuolemankaipuuta,
tätä psykosomaattista kipua,
joka kerta toisensa jälkeen
jaksaa yllättää
 
kuin olisin tuomittu
joka jumalan kerta
ilon pilkahduksen jälkeen
saamaan salamasta päähän,
saaden toivorikkaat silmät taas
kääntymään sijoiltaan,
elävältä hautautumaan lokaan
mätänevältä lihalta tuoksuvaan
ammeeseen
vedellä ja eritteillä rajattuun,
unelmat ja haaveet
valuttamaan tunkiolle
ilman siivilää
 
suunnanäyttäjät
instituutionaalisia,
raskaita täyspakkauksia,
hankala nähdä
niitä purettuna
osa, osalta
hahmottaa
palavaa metsää
noen nuolemilta
pylväiltä
oksattomilta
 
aivollisten piinassa,
kiusassa omaa itseä
alati haastaen,
ponnistan loasta
muiden reppanoiden kanssa
miettimässä loppuelämäksi
oikeaa kysymystä:
 
miksi minä olen
yliherkkä elämälle,
miksi suurin toiveeni on
päästä toiseen aikaan
tai toiseksi suurin toiveeni,
suurin toki voisi olla
kivuton helppo polkujuoksu
oman perheen kanssa
sammakonkutulautan lailla
ojan lietteessä
vapaana kuin taivaan linnut
kokemassa tunteiden spektri
 
kaipaan verisesti lapsuuteen
kuin aidot romantikot ainakin,
sellaiset hupsut joille
aikuisen arkipäivä on aivan liikaa,
sellaiset jotka eivät osaa
nauraa tälle matkalle
jonka tajuaa kuitenkin
loppuvan kuin juoksukisan,
onneksi
kun niin janottaakin jo
suu kuin sahara
ja silmissä tähtiä
läkähtyminen
eikä maaliviivaa enää näy,
se katosi pölypilveen,
kun ohitit lapsuusmaiseman,
lapsuudenystäväsi kirittäessä
sinua ylimaalliseen,
yskiessä
taktiikoitaan kukoistuksessa,
kuin ajatellen strategisesti,
vielä tulee meidänkin aikamme,
olla oikeassa ja ihailtuja,
kuoren rapinassa
lapsuus tiivistettynä