KAHLE 

nukun aina
joka yö
ovi auki
valkoinen ovi
näen säkkipimeässäkin valkean,
kajoa elon koeputkesta
 
seinäryijyt ja katakombit lyijy
harmaata
kulta
partaa androgyynien
ujouden haivenien alla
uusi maali
 
ääntä nurkassa pitävä
sorkittava saparoinen
silmiin katsomattomuuden
ennätyskunto
 
unessa jonon ohi
bilepoliisit
vapaiden käsien
merikontti-iltamien
scootilla liuskaa
hymyjen
 
kauniiden kuin nuorien
sellaisten humuisten
juhlavaatteiden
nostalgisten
tilpehöörien
 
keskellä kaikkea muovin juhlaa
mennen karnevaalien
mukaan omista tahdoistaan
irtautuen isästä
äidistä
aisteillaan
 
onnellinen sukupolvi
olen vain unohtanut
huumeen pipetissä
omnipotentin
ihmiseksi puetun
sidoksen