ROOLIT
 
sorja luusto, 
hyvä hampaisto,
korvat ja kädet tytön,
mieli joka tuntee
murheen alhon
kuin paratiisin maan päällä
taskujensa lailla,
ohuen veran,
helposti rikkoutuvan
välitila tuntuu vieraalta,
kuin tässä olisi vain tarkoitus
odottaa isoa Koota,
odottaa kauniina,
kohteliaana
ei mielen impulssien
varassa olevana
petona
 
paksu hamppuköysi
kaulallani
jokin repimässä
pirua sisältäni,
enkelini unohtaen
pilvelleen tuhkanharmaalle
polvilleen
klassiseen rukousasentoon
sinne minne lapsuus loppuikaan
hymy ja huolettomuus
katosivat pojanhuulilta
silmät tulivat surullisiksi,
kyynisiä
yksinäisiä
vuosia
tarpeeksi
 
ja kas
minusta tuli itse paholainen,
siltoja kuin roskia polttava
ihmisistä ei mitään välittävä
sanalla sanoen helvetinkone,
sellainen
joka ei todellakaan
jaksa kuunnella
tylsää avautumista
yhtään mistään
parempi vallan kun olet vaiti,
muttet ole kumminkaan,
pusket olentoasi
kuin minä kätken
varkaan ja huijarin käteni,
mieleni nyljetyn nahkasäkin
leipäorressa roikkuvan istukan,
pankolla makaavan pojan
joka ei herännyt koskaan
aikusten todellisuuteen,
jäi lapseksi
täysikasvuisten rattaisiin
katsoen alhaalta
vailla ymmärrystä
vailla halua tulla kaltaisikseen,
mestarinäyttelijöiksi,
jotka unohduttivat
tunteiden kapsäkkinsä
sydämiensä eteisiin
lapsen kyynelillä salvattuihin
 
realismi kuin tökkisi
puisella voiveitsellä kylkiluita:
koitappa jaksaa neiti
on aivan sama miten
mutta herääppä huomennakin
aivan tavallisesti
mielen pauhuun ja kuohuntaan,
en voi olla kiltti
kun pääni sanoo
jos olet menetät itsesi,
viimeisen linnoituksen,
viimeisen rajaseudun,
mitä oikeasti pelkäänkään?
 
onko se iso R,
sellainen asia,
joka ei mahdu päähäni,
ei näe kauneutta potetiaalista
jotain mikä voisi kukoistaakin,
minkä kadotin kun hajosin,
hajotin mieleni
ja kadotin yhteyden
näihin graniittilohkareisiin,
paloihin
joita tyrkytettiin tarpeellisina
ja jotka
omaksuttiin väkivalloin
minun käteni,
lapsen kädet,
aikuisen pojan
ritsan viritys sormet
nenänpääni verinen,
kuin juopolla punainen
kuin olisin taas senkin ansainnut
käytökselläni epäkypsällä,
rienauksella
 
ilmapuntarini rikkonainen,
joko olen samaa
sokeria hampaissa,
kiteisen imelää
tai sittenkin
suolaa haavoissa,
kihoavan kirvelevää
mieleni ei havainnoi
ilman tunnetta,
ole puolueeton
kaikki näyttää samalta
dysforiselta,
että jos
teen tämän ja tämän oikein
niin ehkäpä jonain päivänä
syleilen euforiaa
kesäsadelehdossa
latvuston raoista
paistavat unelmat
enkä olekaan kuollut,
olenkin noussut

kuolleista ajallani!
 
mitä on voima aallokossa,
elämän tyrskyissä
saat tyhjästä
tulivuoret purkautumaan,
kaiken rakkaan kuolemaan,
rakkaat kuolemaan,
olet tunnetilojen tuuliviiri,
olet epätasainen kuin kallio,
et voi tietää aamulla,
haluatko kuolla illalla
et voit tyytyä tavanomaiseen,
koska tavallinen imee sinut kuiviin,
imee elinvoimasi tyhjäksi,
tavallinen harmaa elämä,
hyi helvetti,
kammioni ikituska
kirvelevä yksinäisyys,
kellojen raksuttaessa
 
kykenemättömyys
kurkottamaan
kättä pimeässä,
hämärillä kujilla
elossaolon