EMON SOKEAT JA KUUROT JÄTKÄT

tyhjä ja uninen
katse tikapuiden
ylimmällä askelmalla,
jotka nojaavat
rämettyvään
puolitoistakerroksiseen
lapsuudenkotiin,
tuuleekin,
ilmavirrat vaaputtavat,
huojun kuin leija,
jalkani lyövät loukkua,
en voi kiivetä tyhjyyteen,
kamaralla
äiti ja isä muurahainen,
yläpilvissä
latomeren viimeiset rippeet
joissa kuollut veljeni
laulamassa Baddingia
ikuisesti nuorena ja surullisena
katsoen kaihoisasti laskevaa
elokuun auringon punaruskoa,
pakkastähtien tuikintaa
kiintopisteitä ikuisuuden,
joissa ei enää tunneta,
ei padota majavina
haaveiden kiitoteitä täyteen
käsittelemätöntä,
ollaan taas
kohdussa kellimässä,

kissanpojat heinikossa