NIISKUPEIKKO
 
Niiskuneiti kylmissään
yksin aina vaan,
hymyilee
kaunista hymyään,
jäisillä silmäripsillään,
pihamänty ripottaa
täyttä valoa
vasten lumihiekkaa,
olen
häikäistynyt
olemassaolosta
menen tapaamaan
palelevaa,
ajamme taas hetken,
olemme yhdessä kuin
lapsena lupasimmekin,
saan vihdoin sanottua,
mammalle
ja papallekin
tahdomme
saman kiven
päälle
kyyhkylöitymään
 
kirkkaana
super
sunnuntaina,
hajuveden tuoksu ladulla,
uneksija
haaveissaan,
myhäilee
koska uskaltaa
olla katsomatta
monojaan,
sydämessä on tilaa,
mademoiselle
päiväunelmissaan,
kauneinta
rohkeutta
olla kukkanen
metsäpolulla,
armoilla
ohikulkijoiden
 
tulen taas
kun sataa auringosta
ja sydvesti keleilläkin tulen
noutamaan majakkaani
hehkua
supisevaa,
jokapäiväisen
salaisuuden vaalijaa,
nilkkakorun
ylvästä kantajaa,
kiemurtelemaan syliini
kiihkosta käärmeenä,
pilvilinnoja läsnäolosta
vuolevaan,
sänkyjen ja sohvien
alustaian 
silmistä löytävään
 
olemme
kaksi hupsua,
minä haluan
olla hupsu,
jättää
aivot ankeloitumatta,
hupsutella
lailla
rakastuneen