NIPSU
valuvat korvani läpi,
möyheästi
lankapuhelimen
kierrejohto
luuriin,
ylitin kadun toiseen aikaan,
mukulat kivissä,
Sirius taivaalla,
onko täällä ketään
jakamassa vuoria?
miksi et voi ymmärtää
samaa mitä eilenkin,
mitä mitä,
et koskaan sisäistänytkään,
kosketuksen ulappaa,
aavaa lainehtivaa aavikkoa,
missä loputtomat polvet
hyväilevät kasvojasi!
elämä voisi olla ihanaa
arkea alla Auran,
kun vain hyppäisit
tuntosarvihypyn,
kuusesta mäntyyn,
koivusta pihlajaan
liplattelisi
nuoruuden hulluus itämään,
saisi olla oma
karhea koura
kohdussa
ennen suurta
ruosteista putkea,
sen heijastuksessa
jotain lapsuuden
ikiaikaisuutta,
kauhua
pelkoa
surua
hämmennystä
tonnin painoa
sunnuntai 11. helmikuuta 2024
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti