INTOHIMO
 
selkämys tuottaa syvyyttä,
häntäluumaisuutta
olisi aika valita
pelätä vai pelätä,
huokaus ja tanssin jo
pakotettuna pahvihahmona,
satiinisydän peiteltiin
höyheniin kotona, kohdussa
en osaa unelmoida
edestäpäin, maailmaa
 
miten tähän selvittykään,
tunnettu kehon tulitikkumaisuus
lumihiutaleella liitäessä,
läpi honkaimien
kaarnaliplatuksen,
suihkussa
ulkopimeässä hehkussa,
silmät kinni
pelätty
psykoa veitsineen
kuin risupukkia
jouluineen,
hurmaavaa ripustusta
katselee
mosaiikkisilmin,
tirkistelee
nuppu aja
 
saunassa klassista
märän
rauduskoivun tuoksua,
paluulippua korkeille lauteille,
kuin syksyä
lomilta palaavaa,
alkutalvea perässään vetävää
tai kevättä brutaalia,
alastonta yksinäisyyttä tahraavaa
nukkumaputken tilalla huuto,
kapaloitu kivikääryle hunnutettu
kiihkossa lorisevassa peilityynessä
 
josko vihdoin katsoin sisään sukkaan,
tapahtuu ihme päivä kerrallaan
synnyt soluissasi sankariksi
 
jää kevääseen,
älä jää minuun,
                          ilo, vihannoiva tervajalka