ANOREKSIA
 
pakko käydä kynsillä
rajojen sisäpuolella
luutumassa ulkomailla
aistimassa ilmeet, hykertelevät
on niin kylmää kuin
ilman toivoa olisi
syntynytkin puhaltamaan
hyllylle jääneitä kakkukynttilöitä
juhlissa joita ei enää pidetty,
ei oltu enää saippualiukumäessä
oltu enää suojassa
aika meni sovussa
muovin sulaessa rinnallesi,
tuntemattomalle
hämärässä
lepattavalle pystynaulakolle
 
naimaikä,
raunioilla
ruususi kuohkeat
raunioilla
maassa pölyä vähemmän
maassa
kuin aikaan lampunvarjostimien
aikaan vahvan katoamisen tunteen
 
ikkuna aukeaa mieleen
turpoamatta, nyrkeittä
haluan sen ammolleen
luoda sut ja mut,
meidän sekunnit takaraivojen
verenpunan ja sotkun
käsissä ja hiuksissa ja lasinsirpaleissa
sylin ja pään,
viisikiloisten aikuisten
reisien kivityynyllä
puhumaan oppineella,
tarinan sekä kuuntelijan
suonien pyhässä liitossa
toivo elossa
sykkivänä raivona latenttina
 
alenemista ei ollut olemassa
kuin USA:ssa
mainostauoilla raketinlaukaisun
haaveet kuin
uppopaistettua puuroa
verkkoaita ja -paita ovat kodikkaita
muistuttavat hikeä,
ollen vapaita
 
nestettä muotoutuvaa,
muotoa muuttavaa
identiteettimäistä,
 
lilliputtimaisista molekyyleistä
tulee yksi pitkä ketju
jännite virtaansa vailla
 
vuoden ensimmäinen jokainen
suora on kupera, vääristynyt
koverat kylkiluusi, uudelleenkasvavat
tunnet poimut ja näet
epäsymmetrian nousun
lusikasta haarukaksi,
lusikaksi, haarukaksi
kyllä sinä nyt sopan keitit!
 
rintakehän suojassa purjeet,
tyynessä poukamassa
huokaisten kivusta,
haluten haihtua
teeveden höyryihin
polttaviin, laimeisiin
 
mekkosi luinen,
ei sovi koskaan
puusta siiviläksi
on mahdoton