MARTTYYRI
 
jeesustoitumisprosessi
täydessä vauhdissa
rivien välistä sädekehä
korventaa kuilua
pikimustaan lumenkaatopaikkaan
 
haluan uhriksi
samanlaisen peilin,
yhtä vääristävän
kaiken vaativan,
lunastetun
 
kultasi rakentamat kiviportaat
astu pelkäämättä,
huokauksellisesti
astu alas katsomatta
urhoollisesti
 
varpaitasi
betonipölystä
kimpuksi kasvaneita
vauvan nilkan ojennuksia,
kuin huomauttaen,
minä olen täydellinen,
siksi sinäkin
 
kosketus kuin koskisi
elävää tulta,
hipaisisi
olentoa ohimennessään,
molemmat säikäyttäen
mistä siihen änkesit
viereeni kuin vahvuuden
parantava sairaus,
terve agressio
 
silmissä mustat myrkkypilvet,
äänensävy kuin puhuisi vihatulle,
sellaiselle joka elämäsi pilasi
ja nyt on kaikki ohi
 
kun en minä ainakaan jaksa
ymmärtää maallisen kautta,
tapojen ja rituaalien avulla
vaan rauhassa pöly, pölyltä
olla vain
paikoillaan kasvamassa

kestokukaksi

tekotulppaaniksi,
eloonjääneeksi 

simulaatioksi