pimeä talvihuone,

väliovi auki nukkuvaan maailmaan

silmäripseen mahtuvaan, piskuiseen

talven harso suli, jossain pelätään tulevia tulvia

oven takana ikuinen yö, pimeys joka ei häpeä

olemassaoloaan, antaen kädellisille mahdollisuuden

pukea ylleen nimettömyys

kun se sopii,

kuin sopivan kokoinen työhanska,

joillekkin

yönsä orvoille

lapsi istuu jo itse

näkee ympärillään rakkauden, haluaisi jo

kovasti nurkan taakse, yli unen, kaapin päälle

katsomaan muurahaisia

lumihiutaleita satavia, saatavia maan

ihmetteletkö koskaan, tätä kaikkea

suurennuslasin alla muutakin

hemoglobiinisi ideaali

sormenjälkesi kyrilliset

iiriksesi mutantoituneet

korvasi indien löytäneet

nenäsi vuotava

kielesi jäkäläinen

aivosi kompleksiset