uni loppui, alkoi todellisuus

laahaudun eteenpäin samoilla

nilkoilla lapsena taittuneilla

kevään pitkä suudelma pettää

ojasta allikkoon,

polttavasta paahteesta

kevyen harsoiseen lumivaippaan

kunnes on taas

niinsanottu kesä,

sen pakahduttavuus

kaikki unelmat vapaina,

kuin hauki joka

on potkaissut itsensä verkoista

odotitko yksin pitkinä talviöinä

kevään ja kesän rakkauttasi

yhtä pitkää humalaa

dementiaa  traumoistasi

tyttöä joka puhuu katua

on kadulta varjoisalta

kaatuu katuun kesän polttamaan

se on sen kvartaalin unelma höpsö

arvot ammattikoulun takarivistä

kesän paahde nousuhumalainen

dekantentti tyttö, minusta kiinnostunut

sanoistani mutkikkaista, ääripäiden loimusta

voi kun ja onhan sitä kai

elämää ja mahdollisuuksia

rakastaa kaiken väsyttävän

läpikin kuin lapsena veden alla

aurinko oli samea, tai vesi oli kiljua