perjantai 1. toukokuuta 2020


lähellä hetken kestämättömyyttä
kuin olisi onnellinen leikisti
mieli tekisi taas
sekoittaa pakkaa

tehdä rospuutosta keskikesän koivuntuoksu
saunan piipun savu puolipilvisellä aurinkotaivaalla,
minä lempihommissani,
juomassa alkoholia,
kenties olutta
kenties rommikolaa,
omassa hide outissa
tai vieraassa piilopaikassa maailmalta,
sen hanskatttomilta pakkaskäsiltä,
jään viileiltä kosketuksilta olemattomiin päihin

vain että riittäisivät itselleen
vain ettei tarvitsisi todistaa mitään kenellekkään,
vain rakkautta ilman suunnitelmaa,
hullua tunnetta kuin hyppäisi
eikä pelkäisi pudotusta
tai törmäystä maahan
tappavaa tai ei
ei pelkäisi kipua
tai kuolemaa,
koska olisi tarkoitus

tarkoitus stikata pistolapio
syvään mustaan multaan,
läpi nurmikon pintakerroksen napakan
tarkoitus olisi lähteä uhmaamaan
järvimysrkyä keväistä,
vaahtopäitä uljaita,
myrskyä joka vie lippalakin
etkä näe sitä enää koskaan,
kuin unissasi, joissa yksityiskohdat ovat rakkaimpia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti