pelkkää metsää ympärilläni

pelkkää havupuiden huminaa

pelkkää lehdettömien koivujen ruoskintaa

minne haaveet katosivat

unelmat jäivät suojaan katveeseen

missä ilo joka vuotaa yli

ryöpsähtää kuin laava

tulivuoresta 31 vuotta uinuneesta

on synkkää vaikka on toukokuu

luonto heräilee leudon talven jälkeen

sanoo säteillään, sinä olet syntynyt

taas uudestaan, kokemaan kaiken saman

uudestaan, kaiken itseestäänselvyydenkin,

vai onko niitä edes,

pelkkää mysteeriä

jota et muka osaa tai halua ratkaista

olet saanut niin paljon mahdollisuuksia

silti olet halunnut valita

erakkouden, nauttia yksin

siivilöidystä ja leikatusta aamuvalosta

lohikäärmeen loputtoman jahtaamisen

mikä on kaunista, jäähyväiset

kun tie on kuljettu loppuun ja voi

huoahtaa, olla sanomatta mitään

ja katselle kun toinen planeetta

liukuu avaruuden äärettömyyteen

jonne katoaa lopulta kaikki

oletko ollu kipeä koko elämäsi

vai minkä takia et mahdu

rooliin jonka itse olet keksinyt

nuollut mahlan

katsonut kuninkaita

yrittänyt opetella kumartamaan kansalle

joka ei runouttasi kykene käsittämään

nuoruutta vielä hyppysellinen

nuoruuden hulluuttakin hatullinen

en vain halua tulla luoksesi

toteamaan kaiken harmautta,

kuolevaa vapautta

haluan vain päästää irti

ja katsoa kattoa

älä tuomitse

vaan humallu minusta

minä sinusta ja alkoholista

kävelevästä ihmeestä

jota en voi käsittää

siksi tuntuu kuin en arvostaisi

olemassaoloasi, kuka lienetkin