kokemuksen valtameren pinta
jäätyi, alla laavan loisto tai vain
olemassaolon pimeys
 
yllä synkkyyden pilvenpiirtäjät
mustina mastodontteina niin
pelottavan korkealla; en saa
selvää fasadin pinnanmuodoista
maapallon kätketyistä ilmeistä
rakeisesta galaksista
verihyytelömäisestä
 
murtunut pato tilkitty monimuotoisuuden
petoksella, taas alussa ja lopussa virta vie
ihmistä näyttäen joka mahdollisuuden
tulla eläväksi jääksi
taiteeksi takaa ahdinkojen
patsaaksi ylle ja alle nurmen
käpertyneeksi
 
yö tekee taikatemput, ne paljastavat
korjatun kelirikon syödyt värit
ruoansulatuksessa, sen kidassa kuolevat
trauman lapset kivipäiset
sijoiltaanmenneet symppikset
 
armo nukkui pois peilin vääristyessä
viemäriin valuneet sanat mieltä ylentävät
pötypuheen haarniskan läpitunkevat
unet kaukaisuudesta maailman
ulkopuolelta
vaikeasti lähestyttävältä
 
lumpeen laineissa
laavassa tuhkan kukat
puhkeavat posket
elon punaan