polymeeri peitää alaselän
käsi häntäluulla, mukava taiteilla
todellisuutta silloin kun se taipuu
kuin kuu taivaan tummalla näyttämöllä
kadoten ja ilmestyen
vieden ja tuoden
valon ja varjon
äänen yössä
hymyn
jonka voi tuntea
 
tyhjiin imetty sieni kostuu taas
puristuksessa ystävyyden,
lämmössä ja paahteessa
unohtuu jokapäiväinen leipätyö
mielen raja-aidat miehitetyt
paalinarulla niputetut aivosolut
poimujen ympäri
kuin sidottu paisti
pullea ja saumoistaan repeytyvä
 
päivänselvässä todellisuudessa
tahtoo elää ollen olemassa
jättäen matkalaukut aina valmiiksi
viileäksi, että on nopeampi lähteä
nauttimaan tiestä vaarojen
uskalluksesta olla ihminen
maistaen kuonan läpi unohtumattoman
happaman suudelman eilisen luurangolta
maatuneelta muistolta
kesäyön pakahduttavuudessa
 
aika antaa anteeksi, ei välitä
kuin välittömän
sulkee kaiken muun ikisyliinsä
katkeamattomaan
tikat heitetään yksi kerrallaan
lentoradat hektiset, hetkiset
vajaat, ylivoimaiset
taulussa tai nurmella
tylsiä taittuneita teriä
taintuneita lentohäntiä
kuluneita otepintoja
uusia pakasta vedettyjä
tasapainoisia
oljenkorsia