peto haluasi taas maistaa ihmiskuvaa

antaa liskoaivojen tehdä työ,

tietämättä lopputulosta,

jokatapauksessa romanttista

edes uloshengityksen ajan todellista

yhteenkuuluvuutta,

veljeyttä,

vapautta

rakkautta takaa olan

mutta olat jäätyneet

paikalleen saavat saavat unohtamaan

tärkeimmän, törkeimmän

vuosia tai vuosikymmeniä, dementiaa

vapaaehtoista, kunnes yksi kaunis aamu avaa

portin hetkeksi näkemään todellisuus

minä hengitän ja liikun

vaikkei maailma kiinnosta

luontoa lukuunottamatta

onko täällä hyvä olla keskellä ihmisiä

yksinään pulpetissaan omissa keloissa

millä tiellä muutakin kuin

unohduksen odottamista,

missä kevyet jalat

ja syy verkkaiseen olemassaoloon

syy jota ei tarvitse järkeillä

puhdas motivaatio

ja palkinto

elä ja näe

ihmettele kun jaksat

nähdä ja kuunnella

ketä varten puin ja puen

haarniskan ja kypärän

kai ettei sattuisi, ettei näkisi

silmiä jotka minun silmäni haluaisi nähdä

tarinaani jonka voisin kirjoittaa

selkään joka sen kestäisi

silmiin joita en unohtaisi kalmistossa

sydämeen jolle ei olisi väliä

kuka olen tai haluan olla

minä tai sinä

me