voi vittu minne minua johdatat

elämä, läpi valheiden verkkojen

kohti totuutta

kohti pelottomuutta

vihdoinkin sitä hetkeä kohti

jossa voin ajatella omilla aivoillani,

tehdä johtopäätöksiä

ja linjanvetoja

voi vittu miten silmät sidottuina

kuljimme kerran, ja yhä

toistemme aatteita polkien

kohti muka parempaa

kohti vittumaisten, muka alfojen

valtakunnansalia maanpäällistä

jossa elätämme heidän egojaan

suurempia kuin maan vetovoima

voi vittu elämä, kiitos nyt kuitenkin

pavunvarsi kohoo jo kohti taivasta

Jaakko odottaa jo pilven päällä

muitakin oivaltavia, mielikuvituksellisia

olentoja, pelottomia pioneereja

voi vittu unelmat,

harakanvarpaat

hörökorvat,

pottunenät

kaikki muodotonta muusia

josta voit löytää kiinteän pallon, kun kaivat omalla

lusikalla alta ja yltä uomain, syyvyydestä piivikiven

mustan klöntin sammuneen, tuntemattoman soittajan

avoimen asiakirjan rypistyneen, liuenneen

piilomusteen kielettömän,  kauniin

lähes hengettömän

huokauksen

tätä halusin, kunhan uskalsin hypätä pois junasta