onks se muka jotenkin parempi

kun vuori on kiivettävissä

kun epäonnistuminen onkin

mahdollisuus oppia tai aivan sama

onks se muka jotenkin parempi

kun liha on päässä vain lihaa

ei kemiaa aivojen

ei yhtälöitä monimutkaisia sosiaalisia

puhdasta nautintoa,

itsekästä

onks se muka jotenkin parempi

kun et joka rapinaan säpsähdä

ole oksentamassa sisuskalujasi pois

pelosta, kivusta ja kaikista kustuista

mahdollisuuksista, mahdottomasta

kiipeämisestä,

joka onkin vain olankohautus

kevyt kuin untuva

silmänisku

onkse se muka jotenkin parempi

kun hahmotat oikeuden ja kohtuuden

etkä napise ihan joka asiasta kuin

hukassa ollut lapsi, kyynelehtivä orpo

unohdat kasvun kipeyden

vastauksien loputtoman etsimisen

haaksirikkoisen

onkse se muka jotenkin parempi

traumat siistissä järjestyksessä

lokeroissa hattuhyllyllä, ei sikin sokin

sovittu on, että näillä korteilla

parasta pastaa al dente,

hieman joutuu vielä pureskella

elämää napakkaa

onkse se muka jotenkin parempi

kun näet kauneutta joka kadunkulmassa

etkä vain kuoleman viuluja kielettömiä

kävelylläsi kuin tanssien

pudotat terälehtiä viestiksi,

kuolemankortteja takataskusta,

tietäjille

onkse muka jotenkin parempi

kun haluat elää, etkä kuolla

iskelmää kiitos, joka avaa vanhat haaveet poikasten

jalka polkee lattiaa, mieleen tulee

hölmö rakkaus jakomielitautinen

iskelmää kiitos, ja alkoholin ensipuraisu

seurassa yksinäisessä yleensä, mutta tänään

uusi toivottomuus yhteenkuuluvuuden

iskelmää kiitos, ja lapsen uskoa minuun

ja sinuun, tarinoihin yhden illan

kukanvarsiin nuutuneisiin

iskelmää kiitos, ja kaatosade suudelmineen

farkkutakki läpimärkä

yössä unelmain läpinäkyväin

iskelmää kiitos, ja loppuyön turvallisuus

lapsuuden kehto keinuu, silmäluomien

takana kaiken tarpeellisen helppo valinta

rommikolan värinen vapauden hahtuva

iskelmää kiitos, ja maidon vaalean tytön

epävarma käsi kuin jostain toisesta

maasta hunajaisesta, huiskuttaa sinut

uskomattomaan psykoosiin

sinivuokkojen

voi vittu minne minua johdatat

elämä, läpi valheiden verkkojen

kohti totuutta

kohti pelottomuutta

vihdoinkin sitä hetkeä kohti

jossa voin ajatella omilla aivoillani,

tehdä johtopäätöksiä

ja linjanvetoja

voi vittu miten silmät sidottuina

kuljimme kerran, ja yhä

toistemme aatteita polkien

kohti muka parempaa

kohti vittumaisten, muka alfojen

valtakunnansalia maanpäällistä

jossa elätämme heidän egojaan

suurempia kuin maan vetovoima

voi vittu elämä, kiitos nyt kuitenkin

pavunvarsi kohoo jo kohti taivasta

Jaakko odottaa jo pilven päällä

muitakin oivaltavia, mielikuvituksellisia

olentoja, pelottomia pioneereja

voi vittu unelmat,

harakanvarpaat

hörökorvat,

pottunenät

kaikki muodotonta muusia

josta voit löytää kiinteän pallon, kun kaivat omalla

lusikalla alta ja yltä uomain, syyvyydestä piivikiven

mustan klöntin sammuneen, tuntemattoman soittajan

avoimen asiakirjan rypistyneen, liuenneen

piilomusteen kielettömän,  kauniin

lähes hengettömän

huokauksen

tätä halusin, kunhan uskalsin hypätä pois junasta

kiitos yöstä,

äiti isä

kiitos sadonkorjuun mahdollisuudesta

kiitos pitkistä pellavista, 

aivojen kompeleksisuudesta

pallosta välillä pihalla

potkimassa jonkun lapsen päätä

maaliin kivistä tehtyyn

pallokentän pojat aikamiehiä

kiertoratojensa vankeja tiedottomia

kiitos päivästä

äiti isä

kiitos kirkkaudesta, 

jota ei enää muista jos ei pinnistä

kiitos kaivon vedestä 

pilaantuneesta, harmaasta

pitkästä päivästä joka alkaa ja päättyy

samaan traumaattiseen parkaisuun

olenko hengissä

vai mitä on tämä sametti ympärilläni

tämä unikuva silkin repaleinen

kiitos tiestä

äiti isä

se on pitkä

enkä tiedä onko sen päässä valoa

aina uudestaan käännän trauman peltoa

kivistä, elotonta, muistinsa hukannutta

sarkaa epätoivon

it always feel like the first time

kun puet tosissasiolonhaarniskan

hermoratojen sirkus huppelissa

olen hyvä väistämään vesikuoppia

tiessä ja naulaisia lautoja joskus komeassa

taapelissa

aina kun herään saranat sanovat huomenta olento,

saatko tänään lehdettömiin koivuihin

maalattua maailman lapset vesiväreillä

onnellisella pehmytkudoksella

aina kun odotan pikavoittoa  saan

pääni täyteen ruosteisia linkkuveisten teriä

kiinalaisia, katkenneita suhteita vesihöyrymäisiä

teitä yhdistää sama usko kuin laivanrakentajilla

kaleeriorjanne tekevät kaiken ennen

merihautaa ja pyytävät mutteivät saa

ravistaa maailmakaikkeuden luonnonlakeja

petojen hyväksymää demokratiaa

minne naurusi kevyt katosi

lainemainen siitepöly heinäkuun

lämmin kosketus saman veneen

jossa joskus olimme kaikki

kapaloissa pystymättä kuin

hymyilemään kilpaa auringon kanssa

fade away

eilisen pakkomielle

nyt hetken uusi jonka

kuuluu kaikota näihin kaikuviin

seiniin hiirisiin, hirsittömiin

fade away

nollarakkaus

ei koskaan edes halausta

no love eväät kädettömät

sain jatkettavaksi sukupolviset

kosketuksesta vapiset ukot ja akat

fade away

mykkänä nurkassa

odotetaan että kuolema tulee

sitten sanon sen vasta, en ennen

ja sekään ei tunnu miltään,

tyhjä kyynel

kun siihen ei ole kasvanut, ilman sitä

mutta nyt on pärjättävä

peitoilla tropiikin

fade away

aikuisuus

kaikki virheet odottavat

väärät valinnat, jotka pitävät todellisuuden

linnunradan värikkäänä

kaikki se mitä en ikinä saa

kun en halua ja silti

janoan nähdä mielesi helvetin

kaiken kivun, vaikka se veisi minutkin

kekoihin kontiaisten

fade away

I´m not you

katsot minua taas noin

kuin olisin tehnyt jotain väärin

ja niin olenkin, häpeän olemassaoloani

I´m not you

näen vain pimeyden, reunan joka houkuttaa

valot alhaalla jossain, kutsuvat luokseen

näyttämään tunteet rikkinäiset

I´m not you

haista vittu, vaikka

kiitos kaikesta josta en osaa olla kiitollinen

mutta miksi synnyin oppimaan kärsimystä

I´m not you

musta ainoa todellinen väri

katso näitä kahleita rakkain,

miten näistä koskaan vapaudun

kuin jatkamalla hengittämistä

raskasta, sydämessä reikä nyrkinkokoinen

I´m not you

peilissä samaa verta, todellisuudessa

eri puulajeja saarni ja tammi

tai mänty ja kuusi

I´m not you

ei uskoisi miten vähän riittää

dissosiaatio

yksin vastaan koko maailman rakkaus

hartioilla ensilumen kosketus

kuin läpsäisy vastasyntyneen pepulle

nyt voit huutaa

onnesta

I´m not you

hämärän rajamailla

haluat lisää

siitä olet varma

muusta et, huomisesta

kuolemasta, elämästä

haluat nyt sen jokaisen säteen

jokaisen epäonnistuneen yrityksen

olla ihminen ilman valintaa

anna minun, minun täytyy saada

muuten kuolen lähes sinun syliisi

lähes täydelliseen hetkeen

lähes onnellisena

täytenä

ja sitten heräät todellisuuden betoni poskeasi vasten,

unesi kaunein vain jatkettua kiljua huulillasi

tyhjyys sängylläsi,

taistelukentällä enää aamun ruumiit

pyörrät kaiken,

solmit rusetin

avaat uuden trauman simpukan

veri lavuaarissa jotain tuttua ja

turvallista,

jotain elämän merkityksen

etsintää

veri lavuaarissa kuin täysikuu pimeänä

loka-aamuna,

loistaen kirkkaalla

posliinilla

veri lavuaarissa ei enää kehon sisällä kiertämässä,

ulkona draamakuningattaren roolissaan

veri lavuaarissa, peilissä kasvot poissaolevat,

hymynkare,

sydän täynnä uutta toivoa,

voimaa

veri lavuaarissa valuu pois

paha traumainen klöntti

hyytynyt mahdottomuus,

pienen sikiön muotoinen

a star is born

ja sitten sä tapoit itsesi

ja se ei ole kenenkään muun vika,

valinta kuin sinun

a star is born

kaikki se rakkaus jota

ei yritetty lakaista maton alle

kaikki se yrittäminen, vanhempiesi

siniset kädet sinua pidellessään

a  star is born

olit aina se perässähiihtäjä

ja joskus otit toisen roolin ja me nautimme

sinä et halunnut samoja kuin muut,

mutta miksi halusit vain kuolla

olla maan alla kuoriaisten kanssa

a star is born

viinaa ja lääkärin määräämiä huumeita

todellisuus niin hirveätä, kun ei tiedä

mitä todellisuus on, ei näe kuin avaimenreiästä

petojen syömähampaat, vääristyneen jatkumon

a star is born

olet ollut jo vuosia mullan alla

ja silti pyörit mielessäni kuin balettitanssija

liian rohkea tähän maailmaan

liian pelokas elämään tulevaisuus hartiolla

liian oma itsesi tekemään juuri vittu mitä halusit,

yhdestä ajatuksesta itänyt

suureksi tammeksi kasvanut

lopulta polttanut lehtensä,

repinyt juurensa

suolannut maan altaan

a star is born

aamun sumussa kuin jossain lapsuuden

solmussa jossa ei ole reittiä, ei majakan

valoa missään rannalla

vain tuntematonta mukaulappaa

tai puuroista kuraa prisnesessanjalkojesi

alla hattaraa, liukasta marmeladia

puut muka kuolivat,

muka eivät

vain vaihtaisi vaatteitaan talven pitkiin tanssiaisiin

niin pitkiin, että lämpö kesästä on muisto vain

joku entinen elämä, varjo jostain syntymättömästä

on mukava leikkiä kodin hengetärtä

antaa sielu näille seinille, jonkun

joskus pystyttämille, suojalle

karua pohjan luontoa vasten

ilottomalle, happensa kuluttamalle

pinnoitettu uudeksi, piilotettu vanha elämä, 

henkensä jo tähän maailmaan puhaltanut

kaikkensa antanut, yrittänyt teipata joka reiän umpeen

tuulelta jumalan keuhkoista arpisista

tämä on jotain muka elämää

tietoisuus tiedostomattomuudesta

pitää tiellä, unelmana, elämän tarkoituksena

väreenä jostain epätodellisesta

kuin rakkaudesta

pitkästä köydestä, jonka päässä

galvanoitu reikäinen ämpäri kaivon pohjalla,

muka täytenä elinvoimaa

nuoruuden näköalattomuutta

vierautta ja vankeutta

muka onnellisena

rappiostaan

rei´istään

fucking reality

onko tämä tuuli ainut joka kulkee

ihoni läpi kuinsalama

puhut kuin tietäisit siitä jotain

elämästä

parhaat hetket sekaisin alla taivaan

armollisen, leikkisän

kuolaavan

parasta unohtaa muiden kotkotukset

ei ne sinua koske, prinssi uljas valoton

kun nyt painan tästä

tulisi vastaus kysymykseen

shall we go now?

katso missä unohdettu kastike

maku viikonlopulta, toki liian suolainen

hitler unessa suunnittelee tuhoavansa maailman

sähközeppeliineillä

muistatko ne bileet jotka ei loppuneet koskaan

aloitimme oluella tai jollakin itsevalitulla

viinalla kuten esimerkiksi jalo, spiced, bacardi

nauroimme kuin pojat trauman edessä

ja jälkeen

kilistelimme kai kertoja muutamia

mutta suurimmaksi osaksi vain poltimme

savukkeita kaikenvärisiä

ja muistelimme menneitä,

kuin niissä tällä maailmankatsomuksella olisi jotain

muisteltevaa,

se oli kuuma tai kylmä päivä ja yö muttei

mitään siltä väliltä

kun sauna oli lämmin olin jo jossain muualla, kuten aina

jossain ihanassa pumpulissa

jossain jossa ei tarvitse olla

ihminen kun ei sitä saatana osaa

helpompi olla ilman ajatuksia

sammuneena saarellaan tummanharmaalla

yöllä jotain kaunista

muille arkipäivää, sinulle runojen säkeitä

yöllä tyttö jaksaa hetken näytellä

hetken puhua pehmeitä, kuin minäkin

hetken sammuneena viereesi

kuin toisessa galaksissa

kauniimmassa, epätodellisessa

aloitan invaasion

sulje silmäsi kun pelottaa

sulje ne kun kukka puhkeaa

täyteen minuuteensa

poskien hehkussa kehtosi lämpö

sulje silmäsi kun et osaa puhua

sulje ne ja toivo olevasi kuollut

eloton vailla impulsseja ylivoimaisia

sulje silmäsi kun se minkä pitäisi tuntua

hyvältä, ei sitä ole, vain entiteettejä

matkasi varrella vääntyneitä,

käyttökelvottomia

sulje silmäsi kun voittosi on jo varma

etkä halua enää pelata,

mutta korotat silti panoksia,

all in, meikä on mukana

silmät kiinni, sormet jossain lämpimässä

keinotekoisessa lihajalosteessa

sulje silmäsi kun aamu näyttää

muotonsa pakarat, huurteiset

joihin jää kädestä jälki hetkellinen

sulje silmäsi,

kun puhetta on huone täynnä,

mutta missään

ei näy kättä, joka hyväilisi

valehtelesi lämmöllään,

sopisi, että sota ja rauha

sopivat minulle

kuin syntymä ja kuolema

parketilla yksi tanssija

muut muualla,

syksy tuli

pimeää

en näe ketään ihmishahmoja

vain petojen teatteria

parketilla yksinäisyyden lipevä

pikkutakki livennyt lattialle,

voiko selvinpäin olemiseen seota?

maisema keltainen, sade soittaa sotarumpujaan

muotokatteen poimuissa, tahdissa talven ydintä kohti

teräsjään kaikkivoipaisuutta

parketilla tahra minusta

minä sammuneena lattialämmityksen lämpöön

kaninkoloon, minne maailma ei yllä

painollaan, raskaalla terällä leikkaamaan

partahaivenia, verissäpäin odottamaan

armon salaojaa

parketilla vinoja pinoja mennyttä dementiaa

tulevaa paniikkia

tämän hetken kestämättömyyttä, teatteria,

ketä varten näyttelen

roskapönttöön hukkuvaa oravaa?