Mukaasi saavuin alta                ilta siltojen

koska kaikki muut on vitun tylsää                     muovailuvahaa

sinistä

annoit olla onnellinen kipeä ja seis

huuliesi varas

silmiesi sarjarikollinen

sinun loppumaton idiootti

ihan mistä sä tykkäät

susta

ku joku ohenne vihreä tai mustikka

karpalo tai hunajarommi

Juon puolilantattua viinaa pullosta

ja mietin naista hiekkarannalla

irti leikattuja

 lakattuja varpaita punakiiltoisia

    jalkoja

    mietin miksi en osaa aakkosia

sattuman   

kun en jaksaisi lukea sun kryptistä luomiskertomusta

sekoitan ainoan huoleni kirkkauteen Tapion

   miten kukaan niistä jostain ei ole koskaan vahingossakaan

nähnyt tuntemattoman punajuuripurkin läpi                 et

olisin ihmishattara

syötävä juotava pantava

rakastettava ruoskalla tukahdetuttava      

                    tangolla sydämen sykkeen hallittava

jos mä miettisin

onnenks mulla ei oo kaupallisia aivoja

                             ei en mä       en luovuta

vaikka oon nuori                             sillalla yksinäisyyden

vaalean kätesi lumoissa

    rakastelen ilmaa jossa välissä et    ole

suljen silmät kuin olisin valmis

lupaukseen

sinä                                                                               välissä                                                       unohdus nestemäinen 

Déja vu nää päivät

  déja vu nää yöt

samalla kaavalla 

 ku kimble

ja mä sanoin et lusikalla voi syödä väärinpäinkin

mikä se kukka on joka saa kukan kostumaan

aamunkasteen lailla     sinivuokoissa

noudan kanssasi metsämansikoita

jyvän varteen      rakkauden

en vaadi paljon

yhden sinivuokkometsän

mäntyjen vanhojen suojeluksessa

sielussasi tiikerin   tassun

siinä mä olin kuin opissa

joku vitun tiukka lasso kaulallani

sanoin jotenkin niin kuin aina        auta

älä jätä pimeään kompuroimaan          pimeään silkkiseen

enkä mä mun v-aineista välitä kuhan saan sut nauraan

yössä kovassa asfaltissa

siellä missä tarinan kertoja on lomalla ihosta ilon

en voi tanssia ilman joutsenkaulaasi hyperventilaation

eikä kukaan kukka aukea jos olet amppari öljyisin siivin

ei vaikka joka yö taot surusi kanteleen

sävelen

mikä antaa toivon

pitsisen hameen                          silmien sulkeutumisen

sisälläsi kaunista       ajan jalopuuta

metsämansikkaa

yks vitun silmänräpäys ja se oli ohi

en ehtinyt päästä kiinni    tarinaasi

verkkosukkien silmäpakoihin

ei me ehditty kuin suudella pikakelauksella

täälläkin aika laukkaa ravihevosen lailla

         jos olisin halunnut olla hyvä

ei minulle sitä mahdollisuutta annettu

terälehtien puutarhassa missä kuollut liha

nostetaan seipääseen

   vähän mua syljettää eilinen

ennenkai armasta ainoaapi on kuljettava

lankkukävely

aseettomana    silmät

sidottuina

pelkällä rohkeudella suudella mammutin karvaisia

huulia

En mä ole sitä matkaa kulkenut en                  jaloillani

   miten olet hengissä ja hymyilet                        minulle

sinä et ehkä usko siipieni                                     havinaan

    kenekään ei pitäisi miettiä itseään usein

olla kuin antilooppi savannilla       Afrikan

vapaana    

kaikilla sama aurinko ja muistot               tekee meistä

terästä hattaran sijaan

en pelkää heikkoutta

sydäntä sykkivää veristä kädessäni pitää

pelkään pitkän kevään vievän minulta kaikki muistot

jätesäkkiin

paloiteltua ruumista joka oikeasti halusi olla siellä hylätyllä kaatopaikalla

romantiikan

ei

nyt on elämä

nyt on meidän vuoro

tanssia pitkään ja lähekkäin hiustesi haapametsässä

vartalosi banaanipuussa

hymysi trooppisessa ilmastossa

I like your stories too,

your mind girl