TYÖMIES
 
puhu rivoja, älä lipitä
teetä kuin kahvia
ihmissuhteet muuttuvia;
sankarit aina olleet yksin:
kovaksi keitettyjä
nyyhkyläisiä!
 
huutava vääryys,
arvojen mukainen
voi kun voisi vaan
kääntää katkaisijaa:
ymmärtää kaiken,
olla ymmärtämättä
kipua kauneuden
kaksoiskierteessä,
 
kun sen tajuaa
puhaltaa silmiisi
kandidaatti!
 
kiitos kun jaksat
ruopata kärsälläsi
mikä mikä maan rannikkoa
hetkittäinen jäätyminen
vain nostaa tunteet esille
murra jää yhdessä,
murtakaa se
tuntekaa maankuoren
kiristyminen
 
rasvanyrkki saa
haavan leikkauksessaan
ja vitsailee
ja vuotaa tipan
ja hakee laastarin
ja jatkaa skalpellilla
huipputarkasti polymeeriä muovaten
sivaltaen muodon sormisileäksi
riittäviksi langan päiksi
 
nosta käsi tervehdykseen,
muodosta tietoinen ilme
akvaarioiden läpi
tunkkaisuus kutsuu mua
yhdessä vedetyt kännit
kuin olisimme humalassa
tyynellä selällä, kesäyönä
kalat lumihangella,
verestettyinä