EMPIJÄ
 
mieli täynnä muttaa,
mielenmuttaa
voisin olla kateellinen
kyvyllesi olla ihminen,
ja olenkin,
kadehdin aivojasi,
vaikka lopulta aina,
otan sittenkin nämä omat
epäloogisuudessaan loistavat,
satusedän brainssit,
tarinat täriseviltä vuorilta
 
laivassa aika täyttä,
mutta aina sinulle tilaa
kullanryöväri, sinä kelmi,
tiedät kyllä kenestä puhun,
sotasaalis joka päättikin toisin,
mutta oliko tahto sittenkään muuta
kuin haaveilua paremmasta,
helpommasta täyttymyksestä,
ihailusta ja intohimon
graffiteista
 
savu lakkasi,
penkki oli kostea jo
ennen kuin erititkään,
varjoja ei näy tänään,
kuu kumottaa vähemmän
kuin eilen,
eilen oksat olivat suuria luutia
taivaankannen
lyijypommituksen alla,
suojassa pään
päällä katto ja pienen
pieni
siemen luottamuksesta ihmiseen,
kykyyn vaikuttaa itse
saapastelemalla elämäänsä,
hyvyyteen
jonka saat kaivettua
inehmosta esiin
samoin kuin
öljyisen mullankin