rajojen rikkomista vastavuoroisesti
kuka pirstoi ja kenet
läpi sanojen rynnäkön
nähtiin sen suuttuvan
aina uudestaan fyysisiä ja henkisiä
ovia paiskovan
yltäkylläisessä, elinkelvottomassa
lapsuudessa ja nuoruudessa,
aina viiri salossa,
harvoin kotona kuitenkaan,
rakkauden tunnetta juurikaan tarjolla
mielen melskeessä liikaa häiriöitä
ei pystynyt vastaanottamaan
ei hyväksymään itseään
ei ennusmerkkiä kamppailusta
eliniän kattavasta
uteliaisuudesta
tätä hetkeä
tyrkyttävästä
tipasta tietoisuuden
 
mahtirahalla kaikkivoipuutta
erotuksella trauman taimia,
nyt jo jalostuneita,
tilinpäätös, salainen nöyryytys
eletyt hetket neuroottista harhaa,
laput silmillä, tuskasta mykkinä
seurattu kuin sivustakatsojana oman elämän
teatteriesitystä jonka toivottu päättyvän
kuin aidon tragedian kuuluukin
väkivaltaiseen kuolemaan
tähtiin kurottamisen
jälkeisen
ruumiin retkahtamisen
ansaitun kaatumisen
häpeän ikikruunun
päähänsä keksityn
sijoillensa kasvaneen
katseen alaviiston
uhman nyljetyn
luovuttamisen itkun
 
pakosti täytyi itseään
ja muita kohtaan rikkoa
uudestaan ja uudestaan,
loputtomasti, lopullisesti,
kehämäisesti, opitusti
jättää rakkaus kitumaan katuoajaan,
katsoa sen nuupallaan olevia silmiä
halveksia tunteista puhuvia heikkoja olentoja,
sydän pulleana tätä itsetuhoa,
kapinaa mielen esivaltaa vastaan,
sen epävireistä alati muuttuvaa
ääntä sielun kelloissa
poltetun maan taktiikasta
jää jälkeensä
rekisteröimättömiä tunteita
silmien kadonnutta tuiketta
terästä ja routaa ennemminkin kuin
lämpöä ja inehmon kosketusta
 
kuin olisi
automaattisesti irti saksittava
pesumerkintä ärsyttävä
motiivinsa meikkaava,
kilvassa kasvojen menetyksen, menestyksen
vahingosta iloinen, uutisesta
aina löytyy joku alhaisempi luontokappale
inhimillisyys loisena
kasvavan jätkän
mittaansa täyteen
porskuttaessa isiensä teitä täytyy