kerran tiellä nähtyjä
hallusinaatioita
ei kannata unhoittaa,
tuntemusta olla
aivan tavallinen
ihminen ihmisten joukossa
rakastaa sanomatta
sanaakaan
humaltua aivan liikaa onnesta
ja olla muistamatta hyvää joka
pääsi taikakeinoilla läpi, käytti
sanoja niin kauniita,
hyvin harvinaisia
taikka pahaa
joka sanoi asian ilman pehmytkudosta
ilman vaippaa, vailla sulan maan pehmeyttä
 
kesän mäntysuovan tuoksu ilmassa
kuin lapsuuden unessa mattolaituri
tomerat naiset räsymattojensa kimpussa
auringon raidat iholla vedessä
vaahtoa ja levää ja siitepölyä
lämmintä vettä, ravintorikasta aikaa
olla vain onnellinen ja kuunnella hyviä neuvoja
hymyssä suin, ajatella maailman olevan tässä näin;
hyvässä ja pahassa
leutoa sameaa vettä
kalanpoikasia
poikasia uimassa vailla vanhuuden tuomaa roolia,
jota on kai elettävä, ellei muutu
ja muuttuhan sitä, vaikkei haluaisi
muuttuu muumioksi, joka kerran oli lapsi
sisävedessä mäntysuovan keskellä
iloitsi elämästä
oli elossa,
saippuakuplat katosivat mysteerilistalta