rajan yli pääsee vaikka joka päivä
mutta vain kerran, 

paluulippua ei ole olemassa,
ei ketään hakemassa takaisin
elävien kirjoihin
 
rajan takana jotain muuta kuin
todellisuus sumuinen ja itkuinen
sateenkaari alkaloideista vapaa
yksi ainoa kieli ja tunne
 
olen ollut siellä, tulikuumalla asfalttitiellä
sammuttanut janoni ojavesin
katsonut kauneutta silmiin ja valehdellut
ollut nöyrtymättä sen edessä
seissyt vinossa kun sukellusvene on painunut
pohjan mutapatjaan
 
kaipaan sitä kosmosta
kuin hukkuva kaipaa lisää vettä keuhkoihin
lisää tunnetta elävänsä
lisää kaupungin tyhjiä risteyksiä
lisää tyhjän äyskäröimistä
lisää kilpailua, kenellä on
puhtaimmat motiivit
kuin muumi käsikellukkeet jotka
pitävät pinnalla, mutta viiltävät
käsivarret auki
 
en ole löytänyt avainta
miten hymyilisin
samapa tuo, koko elämä
olen pelkkää terävää kalliota
ei kädesijaa, ei tilaa olla
onnellinen tai mitä vain
yritän, yrittäkööt muutkin
olla ihmisiksi,
pedoiksi kielettömiksi
kuninkaiksi ja kunigattariksi
luomakunnan kruunuiksi
sokeiksi ja kuuroiksi
vehnäpellon tähkiksi