joo vain tyhjyys tyhjyydestä

miten sielläkin voi olla niin vaikeaa olla

yksinään pää jäässä, suussa ei sanan sanaa

kaunista

kaikki defenssit päällä, kaikki triggerit laukeaa

olet siinä kosmisessa kuplassa vailla mitään

halua elää

elämä etenee, etkä tiedä mistään mitään

tuttu tunne historian hämärästä

ajalta josta on jo ikuisuus

ikuisuus sitten polvillaan

ikuisuus jonne jäin hetkeksi pyörimään

hädissäni vailla pelastusrengasta

ikuisuus

mitä sulle kuuluu

oletko vain olemassa, jotta olisi toivoa

sitä tarvitseville, päille silittämättömille,

mielille loopissa oleville,

vaikka mikään

ei ole muuttunut ja silti tuntuu kuin kaikki

olisi taas aikojen alussa,

ilman tietoa tai ajatusta

kuka olen ja mitä haluan

yöltä

aamulta