peto haluasi taas maistaa ihmiskuvaa
antaa liskoaivojen tehdä työ,
tietämättä lopputulosta,
jokatapauksessa romanttista
edes uloshengityksen ajan todellista
yhteenkuuluvuutta,
veljeyttä,
vapautta
rakkautta takaa olan
mutta olat jäätyneet
paikalleen saavat saavat unohtamaan
tärkeimmän, törkeimmän
vuosia tai vuosikymmeniä, dementiaa
vapaaehtoista, kunnes yksi kaunis aamu avaa
portin hetkeksi näkemään todellisuus
minä hengitän ja liikun
vaikkei maailma kiinnosta
luontoa lukuunottamatta
onko täällä hyvä olla keskellä ihmisiä
yksinään pulpetissaan omissa keloissa
millä tiellä muutakin kuin
unohduksen odottamista,
missä kevyet jalat
ja syy verkkaiseen olemassaoloon
syy jota ei tarvitse järkeillä
puhdas motivaatio
ja palkinto
elä ja näe
ihmettele kun jaksat
nähdä ja kuunnella
ketä varten puin ja puen
haarniskan ja kypärän
kai ettei sattuisi, ettei näkisi
silmiä jotka minun silmäni haluaisi nähdä
tarinaani jonka voisin kirjoittaa
selkään joka sen kestäisi
silmiin joita en unohtaisi kalmistossa
sydämeen jolle ei olisi väliä
kuka olen tai haluan olla
minä tai sinä
me
