Mikä se oli parahdin

olin vastasyntynyt       

                                     ikkunalasin kilahduksen verinen ooppera

soi alasimessa joka takoi samoja pelottavia nuottejaan    

     silmät pelosta punaiset

anoivat rauhaa taakseen muodollisella kivullaan                    

pölyä puhaltaen

Kaivot, aivot, adhd ei minua jaksa naurattaa tänään             

                              enkä halua mitään

sisällä syvässä usko, tervaantunut nokipannu kanneton     

enkä osaa puhua

                      Al dente koko elämä

Sadepilvien keskelle on pitkä matka             

        raajattomat rajat päässäni pyytävät omansa

ja saavat maljansa        väkivalloin viettelevät hetken kiusaukseen olla     

                        joku muu

jolla on muutakin valmista tarjolla kuin oma pienuutensa ja ainanen        

                           j-o-o

Mikä tie                       vaivuin ojaan

ja sinne jään

miettimään mikä onni on syntyä

            mikä on onni...

Antaa menolipun kulkea aaltona                                      ulapalle

kuin kaikki muut,                        kuitenkin ilman kaikua            ensiparkaisua vaatimuksista

Anna mulle tähtitaivas anna pullo olvia
anna pillua anna koko 50 egun pakka

sit mä teen susta taikinaa jonka mä sotken ja hämmennän
vaivaan ja kaulitsen

kuumilla saunakivillä kuppaan sun selän rakoille
etkä sä lähde

Ohjeet Onneen

Todellisuus pitää jättää

ikuisuuden ikkunaan,

Raskaat teot

yksinäisyydessä kannettavaksi.

Kipu ja Elämänhalu

Auringon tanssin nuoteiksi.

Toive ja Täyttymys

jalokiviksi kukitetulle arkulle.

Se mitä on        kaira kuivalla kesän polttamalla nurmel

se ku mun silmät on o onnest märät

vähä bissee seki liikaa likaa

 mut sä oot mulle isompi ku Muhammad

tai Jeesus

ois hauska lukee Koraani

mut hauskempi kattoo sua

miten sun kasvot liikkuu ilosta

sä oot mulle se jokin ainakin tänään

kalja kerrallaan

Rakastelestas Afrikan savannilla leijonien ympäröimänä

yö on kylmä aamu polttaa

pyyhin hien sun vartalostas

on kuuma ku kaks on yhdessä sillai oikeest

ilman metamorfoosii

Mikä talvi mä kestän mitä vaa

mikä kevät en tartte kiväärei

mikä kesä sinä ja koivujen uvertyyri

jotain mikä on totta

en mä halua olla tiilien keskellä

jos sä et oo muurari

paska jatguuuuuuuuuuuuuu
solujen sinfonia
mut oma paska paras paska
geenien muodollinen  muodottomuus
ja janottaako
paneettaako
vituttaakko?

Palava

Timanttikipua samat ajatukset ja puheet

vuodesta uuteen

suvivirsi vaihtoi lehtensä

kunnes jäi jälkipolviemme rumpuihin kaiho

Auringolta piilossa suut

veretön yötaivas ei anna hiekkaa silmiin

maassa sielussa ikuinen elämänmittainen varas

kevät-tuulessa tunteiden nopat silmänsä hukanneet

Poikki pinoon nousee laskee kuluu pois katoaa

saunantuoksu jää märät hiukset meripihkaan vapaiksi

arvaamalla avaat suurimmat salvat

juokse veden päällä palava

Tyhjyys

kaiken sanomattoman sanominen

mitkä ne kauniit naisen kasvot

se rommipullo

taas yksin         mut elämä on

jotain sellasta mitä ei heti bonjaa

mut pelätään yhdessä meitä                              mä pian puren perkele!

Joo oo                mut ei meistä jää vittujakaan

mut silti kauhusta kankeina elämän porteilla: en mä uskalla!

en voi ku en koskaan niin tehnykkään enkä tuu duunaa

missä vitun häkissä me eletään ensimmäisessä maailmassa?

Otan toisen rommikolan

koska en halua pelätä

onneks on lauantai

hyrrä kirjaston rappusilla