HIMMEYS VARJOSTIMESSA
 
faarao varjelee isäänsä
hänen haurasta
suonistoa
itsenäistynyt elämä
kiharassa
kelluvat, lyyhistyvät, uppoavat
näet ne vielä
sateessakin oraalla
aina uudesti syntyvät;
sinäkin olet sellainen
iäinen jättiläinen
jos osaat
katsoa
 
aikaa
                          leikkaava
kausaliteetin
                          paloittelema
 
ollakko tänään
fokus
valveillaolo
aikana
sen tuhlattavina
tunteina
                          olemassaolon äkkäämisessä
lämmön äidin käsissä
ja kylmän erillisyyden
                          yhtä kaikki
ääripäiden
 
minä haluaisin
täyttyä
ymmärtämättömyydestä
unesta
jolloin olin unessa
olla katkennut
kynttilä
mitä en saanut
sytyttää
vaakaamassa
valolta lukittuna
sydänlanka
pätkiä kasassa
menee läpi astian jossa
ydin kalibroidaaan
vaikutelmilla