TRAUMAN MUOTO

ei sitä muotoa näe kaukaa,
tajua,
tuohan onkin outsider,
ei se osaa
pyytää eikä
ottaa eikä
saada
 
hahmotuta,
kun se kuitenkin liikkuu
haamumaisen häilyvästi
salonkikelpoisesti,
kuin
suitsien häpeää
normaaleille rakenteille
hiirenloukkumaisille
 
pitää tulla lähelle ja koskea
kuin kosketaan
normatiivisesti
pikaliimattua posliinineitsyttä,
siirrettäessä
pölyjen yltä
 
antaa trauman virrata
syleilyssä
rasahtelevalla jäällä,
piruetteja kasvottomia,
kohvan alla luovutuksen,
rohkeuden aikalisä
 
lunastaa sielunrauha
värähtelemällä
toiveiden ja  todellisuuden
välitilassa,
kokea itsensä itseksi