kiitos yöstä,

äiti isä

kiitos sadonkorjuun mahdollisuudesta

kiitos pitkistä pellavista, 

aivojen kompeleksisuudesta

pallosta välillä pihalla

potkimassa jonkun lapsen päätä

maaliin kivistä tehtyyn

pallokentän pojat aikamiehiä

kiertoratojensa vankeja tiedottomia

kiitos päivästä

äiti isä

kiitos kirkkaudesta, 

jota ei enää muista jos ei pinnistä

kiitos kaivon vedestä 

pilaantuneesta, harmaasta

pitkästä päivästä joka alkaa ja päättyy

samaan traumaattiseen parkaisuun

olenko hengissä

vai mitä on tämä sametti ympärilläni

tämä unikuva silkin repaleinen

kiitos tiestä

äiti isä

se on pitkä

enkä tiedä onko sen päässä valoa

aina uudestaan käännän trauman peltoa

kivistä, elotonta, muistinsa hukannutta

sarkaa epätoivon