sanojan valtataistelu,
avainsanojen prinssit ja prinsessat
holonyymien kuninkaat ja kuningattaret
miten paljon helpompi olla vaiti,
tyytyä miettimään motiiveja,
jotka harvoin pestyjä sydämiä
ilman oman onnen tavoittelua,
ilman välikäsiä
voittoa kielestä
 
istun taas hiljaa kotona tai töissä
kuuntelen mutten kuuntele
luulen olevani taattu, tietäväni
jossain sisällä
nousee aurinko
laskee vaatteet päivänpolttamat
vilkuttaa  hei hei
 
riittää tämä tien selväpäisyys
tai hulluus, pelko suussa
höyry silmissä, talja lattialla
toisto kehityksen kannalta otettava,
suotavaa maistaa ylösnousemus,
kipu sanoo tahdon
niinkauan kuin hengität
et ole irrallinen
aivosi ihmisen
kahlitut omiin synapseihinsa
 
pilvillä toisinaan
harmailla jäkälillä
lentosää erinomainen
taivas ei rajana
maan pinta väreilee verkkokalvoilla
pienet pisteet
helppo unohtaa
jättää omaan arvoonsa
 
kuilun reunan jälkeen vapiset polvillasi
armoa et ano
olet tämän ansainnut
ei tullutkaan kuolema,
vaan uusi siemen itämässä
jäisessä yhteiskunnassa,
yhtä turhanpäiväinen
tärkeä
 
pienimmät asiat tekevät olostani
onnen kantamoisen
merkatun miehen
eläneen ja kuolleen

ihmisen halu
rakastaa urotöitään
verta
hikeä
kyyneleitä
sammumaton soihtu
 
hengityksessä rytmi kuin
kaaoksessa, kaatopaikan
muovimeren alta höyryävä
kostea löyhkä
 
luurangon ympärille käpertynyt
kasa lihaa ja mustaa mieltä
kun vain juoksisi kuin makaisi
peittelisi mielen
kuin tyhjän parisängyn
päiväpeitolla
 
peilissä ihminen, tänne asti madellut
uinut ja lentänyt
kävellyt läpi laavakenttien
nähnyt aina unta paremmasta
pellavapäinen rukkanen
vertaillut käsiään
jalkojaan
aivojaan
on luullut rittävänsä itselleen ja
muutamalle muulle
 
tuliko jäädäkseen tuo olento
aivot kuin maailmankaikkeus
avannut miljardeja portteja
jättänyt ne raolleen, tuleville
sukupolville entistäkin
kaukonäköisimmille