äiti ikkunassa, isä ei ollutkaan jeesus
helmivaloa, puikkojäätä
täysiä telineitä, puhdasta vasta
kuollessaan kädet ristissä
puupalttoossa
 
oja kuiva lietteestä, et voi kastaa
häpyluuta tuntemaan lämmintä
ureaa ja vapautta
lapsuutta ja tuotantoeläimien
ahnasta huutoa
elinkamppailua pienissä yksiöissään
kuin isoaivoihmiset omissaan
 
pienestä ponnistus
minne asti kiitää hän
kun pesee
uskon
toivon
ja r-sanan pois
kaiken tärkeän muistaa
oman kivun kuplan
kunhan jo voisi oikaista
väpättävän ruotonsa
sanoa tämä tie
on kävelty
päästä päähän