selvinpäin suorittaa
kännissä luovuttaa
ei oikein osaa silmiin
katsoa maailmaa
 
maailmaa sinistä, suurta allasta
kaikelle kelluvalle roskalle
kerran vain ajopuille
 
selvinpäin suorittaa
kännissä luovuttaa
ei oikein osaa silmiin
 
tähyillä mustuaisia,
täydellisen pyöreitä planeettoja
onko niissä rakkautta minulle asti
olenko jo unohtanut tulen tekemisen taidon
 
selvinpäin suorittaa
kännissä luovuttaa
 
levittää taas kerran kätensä kuin
jättiläisalbatrossi siipensä, en osaa olla vapaa
kivusta, en nauraa sille, en antaa sen kuolla
pysyn kuoritumattomana täynnä säröä
 
selvinpäin suorittaa
 
ajan ajan täyteen, etten joutusi
sen  qiljotiinin alle miettimään totuutta
ennen salamanopeaa iskua, joka vie mielen kanveesiin
eikä ole kuin ruumiin astia, epäolennaisella täyteen ahdettu