taas hetki nauttia, ihan vaan olla

ilman loppuelämän painolastia

olla ilman muuta, kuin vesi hapotettu

musiikki jonka sisältä löydän tarinan

yksinäisestä tytöstä joka ei halunnut olla

kuin muut

ei halunnut,

mutta tuli huomaamaan yksinäisyyden

nerokkaalla saarellaan

hetki kun sydän lyö vielä tosi kovaa,

nuoruuden uhmaa, ei tasaista

vanhuuden ja viisauden tietä

hetki kun valo on sopivan hämärää

ei  tarvitse olla valokeilassa kun ei siellä pysy

kuin kymppikerroksen pudotuksen ajan,

sitten taas suutelen asfalttia,

rakasta veristä rauniota

hetki kun hengittäminen on kevyttä

usvan keskellä varjoja,

tulevaisuus autistisen autereinen,

olla elossa tarkoittaa syytä elää

peilissä joku jonka joskus luulin tunteneeni

ihminen jolla on nimi tavallinen

sukunimi erikoinen

tunteita mytyssä

kuin vaatteet pesukoneessa