mistä tytär minullekin

mistä kuolemaakin väkevämpi

emäntä elämän 

tytär vakava kuin

rajat suomen

mistä elämä 

josta jää hyvä maku suuhun

jäisen tuulen raiskaamaan

pesään pelon 

maailmanlopusta pääkalloineen

elämä,

tyhjiössäkin tiedät kaiken rakkaudesta,

tiedät kaiken kuolemasta,

siinä missä sinusta seuraavakin,

jotenkin vaan tuntuu tyhmältä leijua

maailmanpyörässä näkemättä mitään ja kaiken

ja silti niin vähän välittää kauneudesta

joka syntynyt kuolemaan

ankara olento

oppiiko olemaan

hyvä

yhtään kenellekkään

kun vain saisi koko

maailmankaikkeuden omaan käyttöön

edes yöksi

mistä prinsessa 

jota tämä maailma 

pitänyt kuin kukkaa kämmenellä,

mistä valo ikuiseen pimeyteen, 

kuuden jalan alle loistelamppu

epäonnistumisen räntäsade 

kastelee jäiset poskipäät suudelmattomat

mistä riffit bluesin 

joita vain ikuinen poikamies voi ymmärtää

lakeus on vaiti

ei vastaa vaikka kuinka kysyn 

miten elää

merkityksellistä maata pettävää

pidä ovet lukossa

kun olet paikalla

avattuna kun olet poissa

vuosi juomatta

lasken päiviä tammikuun neljäs

hupsis nyt on jo helmikuun neljäs

mitämitä maaliskuun kuudestoista

vaihtui jo huhtikuun kuudes

maa elää olen väsynyt

tuntuu kuin pääsiäinen olisi mennyt

ja onhan se

vappu tuli vappu meni on toukokuun neljäs

lumivaippa maassa

jaahas toukokuun kahdeskymmenes

talokaupat tehdään keskiviikkona

huhheijaa kesäkuu ja loma

remontti ja korkki kiinni vaikka voisin kai

kokeilla muuttaa todellisuutta

seitsemäs heinäkuuta

sunnuntaimaailma, yli puoli vuotta

ilman romanssia

elokuun loppu häämöttää

syksy avaa rintaliivinsä

syyskuun neljästoista puut vähenevät

riisuvat itsensä

lokakuu alkoi keltaisena

haaveilen jo tulevista känneistä

marraskuun viides ei tuo helpotusta murheeseen

haaveilen kaljakorista ja rommista

poistumisesta omalle planeetalle

istumassa ja juomassa itseään seuraavalla tasolle

jos se on edes mahdollista

joulukuu meni ohi kuin pyöveli mustissaan,

menossa teloittamaan rikollisen joka ei osannut elää

ilman mahdollisuutta muuttaa mielensä kuninkaaksi

ilman naurua kävelet lähempänä kuolemaa

olet vakava, musta ja iloton

tyhjä avaruusalus avaruudessa, hylätty asema kaikuva

vuosi vaihtui eilen

vuosi juomatta

vihaat peliä

jota raukka et osaa pelata

säännöt niin mahdottomia muistaa

kuten esimerkiksi jos sanoo jotain

sitä pitäisi muka tarkoittaa, osata sanoa

mikä minua tänään ohjaa,

suunnattoman egoni lisäksi

vihaat peliä

jossa sinä et olekaan kukkulan kuningas

vaan aivan yhtä eksyksissä ja likaisen lumen peitossa

kuin kaikka muutkin itkevät lapset

jopa kukkulan kuningaskin tulee kaatumaan valtansa alle

veristen kasvojensa uhmakkaat silmät sammuvat

vihaat peliä

jossa halusit sortaa heikkoja, olla suurin kusipää

mutta huomattuasi olevasi heikko, luovutit veresi

suuremmille diktaattoreille

vihaat peliä

jossa et voi olla kuningas, kuin yksinäisyytesi pitkissä varjoissa

suurissa viininpunaisissa laskoksissa taistelet mikroskooppisten

eliöiden kanssa vallasta, oikeudesta olla kuningas, joksi synnyit

kantamaan tätä taakkaa

vihaat peliä

jossa sinulla on kaikki paitsi alamaiset

taas hetki nauttia, ihan vaan olla

ilman loppuelämän painolastia

olla ilman muuta, kuin vesi hapotettu

musiikki jonka sisältä löydän tarinan

yksinäisestä tytöstä joka ei halunnut olla

kuin muut

ei halunnut,

mutta tuli huomaamaan yksinäisyyden

nerokkaalla saarellaan

hetki kun sydän lyö vielä tosi kovaa,

nuoruuden uhmaa, ei tasaista

vanhuuden ja viisauden tietä

hetki kun valo on sopivan hämärää

ei  tarvitse olla valokeilassa kun ei siellä pysy

kuin kymppikerroksen pudotuksen ajan,

sitten taas suutelen asfalttia,

rakasta veristä rauniota

hetki kun hengittäminen on kevyttä

usvan keskellä varjoja,

tulevaisuus autistisen autereinen,

olla elossa tarkoittaa syytä elää

peilissä joku jonka joskus luulin tunteneeni

ihminen jolla on nimi tavallinen

sukunimi erikoinen

tunteita mytyssä

kuin vaatteet pesukoneessa

join itseni ulos maailmasta,

surusta vuollusta, verisestä tuohisesta

koko pelilaudalta, missä palasin aina lähtöruutuun

join iloni suruksi,

vaikkei silloin  tuntunut elämässä olevan

mitään iloista, ei tavaroita joista iloitsen

ei ihmisiä joita ymmärtäisin

toivoin usein olevani eläkkeellä,

lähempänä loppusijoituspaikkaa

tai jo kuollut pois kitumasta

humalassa saatoin nauraa ohikiitävän junan verrran sekunteja,

nauraa  katsoen silmiin, joita en osannut tulkita

mutta se naura ei ollut aitoa, väärennettyä taivasta, likaisen harmaata

olin pystyynkuollut nuori mies haudan partaalla,

valmis luovuttamaan lopullisesti leikin, jota en ymmärtänyt,

heittämään itsensä mustaan veteen

selälleen, selälle

pilasin pelollani kaiken, mutten kai tehnyt mitään peruuttamatonta,

enhän edes kuollut,

en nähnyt unelmieni rauhaa missään kajastuksissa,

aamut, illat ja yöt vain aina samaa selvitymistä huomiseen

toivottomaan

jokin sisältä kuoli jo aikoja sitten, lapsuuden kehrässä kaikki

värit paletissa, olin onnellinen lapsi,
rauhallinen, pelokas ,kiltti

omantunnon omaava

sitten tuli maailma ja sen säännöt rajut

pedot syövät kiltit pojat eläviltä

jokin kuoli ja nyt sitä korjataan kädettömillä halauksilla,

vuosia sitten unohtuneilla, pölyttyneillä riekaleisilla paloilla

joita  yritän sovittaa sopimaan maailmankatsomukseeni

romanttisen kyyniseen

kun elämäsi teet hyvin, lopussa sinulla onkin jotain,

lopussa sinua kaivataan valkoisilla rannoilla, sinua odottavat

onnen kyyneleistä kastuneet hiekan jyvät kärsimyksen

Chasing the dragon, never feel the same

kärki katkennut, terävin a-ryhmä

kauan sitten kaatunut alle sirpin humalaisen

kurkuista veri valunut, vastapuiduille

ohrapelloille

Chasing the dragon

muistatko ne lukemattomat nousut

kun kaikki oli vielä hiekkalaatikon ulottuvilla,

kukaan ei ollut kuollut tai muuttanut alta törmän

kun oli helppoa nauraa sydämestä

Chasing the dragon

kroppaa ja mielen lihaa raiskattu

tarpeeksi monta traumaa, jotta voin kieltäytyä

kuoleman kättelystä

Chasing the dragon

pillit pussiin, koska mikään ei ole niinkuin ennen,

muutos ainoa vaihtoehto päästä pois mielen suomailta

upottavilta takamailta, jonne mennään vain kuolemaan

Chasing the dragon

opettele ajattelemaan ennekuin humaltumaan

maailma on mitä vain ja silti haluat vain vajota katuojan rappioon

pelkäämään, käsi täristen kaatamaan unohdusta

Chasing the dragon

miksi unohtaa

tämäkin tähtikirkas

marraskuun viimeisen päivän ilta ja yö