takaisin lähtöruutuun

vain hetken murron päässä

rappio josta ei koskaan seurannut kuin

katkenneita lankoja

todellisuus häviää, psykoosi kolkuttaa ovella

vainoharhojen lainat tulevat maksuun

ja kysyt tuhannennen kerran, miksi

haluat aina heikoille jäille?

ei kylmyyttä vastaan voi taistella

mielikuvalla onnesta juotavasta

poltettavasta pyöreästä lääkeannoksesta

jota ihminen rakastaa

rakastaa omaa riippuvuuttaan

omaa erityisasemaa olla erilainen

omaa huumettaan

takaisin lähtöruutuun

opettelemaan miten tytöille puhutaan

miten ihminen kohdataan kesäyössä

hyttyssavujen keskellä sylissä

sekaisin onnesta tai mistä vain

sylissä eikä muualla aina

takaisin lähtöruutuun tielle

jota elämäksi kutsutaan

tuuliseen ja kylmään taloon

yrittämisen välttämättömyyteen

taikaan ilman ikää

värisevään lupaan koskettaa