katson jalkojani humalassa

balettitanssijan jalat

ei pysty tanssimaan

mutta pystyt sanomaan sen

ja pystyt kuitenkin tanssimaan

ottamaan kiinni pojan käsilläsi

tytön lantiosta ja viemään

runomaailmaan

katson käsiäni humalassa

runoilijan kädet jotka valjastettu

rautaan ja hikeen

johonkin joka repii suonet auki

joka tuo rakot käsiin

johonkin joka on unohtanut

hyväilyn suuren unohduksen

ihmistaian

katson kasvojani humalassa

narrin kasvot, keikarin,brassailijan

luun päällä ohut nahkakerros

kuin pingotettu rummunkalvo

hikeä, visvaa, mustaa alla silmien

silmät ei enää elävän

silti jotenkin niin paha olla hyvin