keskiviikko 27. helmikuuta 2019


syö poika massiivinenlautasesi
tyhjäksi, ei tässä maailmassa
ole varaa olla nälissään tai
yksinäinen

ainut lohdun majakka on suomalaiset naisartistit
jotka puhaltavat pahan pois
eikä pipi ole enää niin paha

syö kaikki minkä jaksat
tee kaikki mikä edistää paranemista syntymän
traumasta, kovastakovasta ulkokuoresta
pienen pienen ihmisen joka jo pujottaa
varovasti pajuista hirttoköyttään

maailma tuppaa olemaan se minkä näet
liian usein, liian usein taika katoaa aamuihin
itse täytettyihin kivireppuihin
luotamme koneeseen
ihminen on paskaa
rotta

syö poika, ja nuole sormesi
älä näe
unta aliravitsemuksen luonnottomuudesta
luista ja kuoleman läheisyydestä
ravintoaineiden puutoksesta
viilloista jotka sanovat, minä elän

tiistai 26. helmikuuta 2019


mä selvisin, selvinpäin
saunahattu päässä lauteilla
elämä ennen delaamista
addiktion raakapuuron voi jättää
syämäti
terrakottataivas
lentokone matkalla metsästä pois
ladulla roskaa
kaadun ja kiroan ja nousen
                            
männynkävyt upotettuina
                             sakaramiinoina
                                                          oksat irtileikkattuja vasikan sormia
paikoillaan  liikkumatta
                                                                                       kaarna juustohöylättyä orvaskettä
paperinohutta hyvästiksi tuuliliikkuvaa


katson jalkojani humalassa
balettitanssijan jalat
ei pysty tanssimaan
mutta pystyt sanomaan sen
ja pystyt kuitenkin tanssimaan
ottamaan kiinni pojan käsilläsi
tytön lantiosta ja viemään
runomaailmaan

katson käsiäni humalassa
runoilijan kädet jotka valjastettu
rautaan ja hikeen
johonkin joka repii suonet auki
joka tuo rakot käsiin
johonkin joka on unohtanut
hyväilyn suuren unohduksen
ihmistaian

katson kasvojani humalassa
narrin kasvot, keikarin,brassailijan
luun päällä ohut nahkakerros
kuin pingotettu rummunkalvo
hikeä, visvaa, mustaa alla silmien
silmät ei enää elävän
silti jotenkin niin paha olla hyvin

lauantai 23. helmikuuta 2019


mä oon kunnossa
anna mulle pari päivää
muutama kuukausi opetella
vuosi katsoa miten elämän juna kulkee ohi
eikä mitää elämätöntä hauskaa ole
vain hetki kun kyyneleesi valuu
selvänäköisyyden hetki kun näet muovin läpi
omat unelmasi tuulessa näkymättömät aivan ihmeelliset
kuin ensinoususuudelma tai tunne kuuluvansa tänne
sinun maailmasi on sinun maailmasi
kuka täyttää odotukset
ei kukaan pelastaja
ei kukaan kuollut
joku joka kuuntelee ehyen elämän elämänmyönteisen
pellillisen piparkakkuja makeita
auringosta voi nähdä unta
valosta, mutkattomuudesta
voi haaveilla, juoda ja narkata itsensä hengettömäksi
silti todellisuuden betoni ei murene
sanat eivät kohtaa oikeita korvia
sydän rikostoveriaan
jää vain syke
valo tai pimeys
elämä joka tehty sotkettavaksi kuin suklaa sormissasi
maistaa kuona
nähdä hieno lanka jonka varassa kaikki on
kuin ne hetket jolloin meinasit kuolla pakosta tai vahingosta
silti janosi jää
hullun jano
kun et ole vieläkään valmis luopumaan unelmasta takaraivon
käsissäsi kuin linnunmunat pesässä hylätyssä ja tuulisessa

perjantai 15. helmikuuta 2019


kevään tupakansavu täyttää
sieraimet asfaltin pöly lupaa
kaiken maistuvan erilaiselta
mäntypuiden varjossa
kuolleiden kalojen ruodot
koruina

ota se askel, haista ja maista
mitä pelätä, koska tilaa on elää
rahaa on maksaa
rakkaus lasipurkissa
kasvaa auringosta
kuolee paahteeseen
siirtyy tai jää siirtymättä

nurmikko näyttää unelta
makaa kello mikrossa
sekunnista iäisyyteen


kolmekymmentä vuotta
tyhjä tie auraamaton
milloin elämä alkaa

savu tuoksuu hyvältä helmikuun
punataivaan alla, vain jos et itse polta
neste ja nesteen oma maailma houkuttaa,
peto häkissä meditoi

tyhjä tie auraamaton
vastaan tulee vain lottosattumalta
hyppivä poninhäntä, lupaus polusta
jalat kestävästä

tyhjä tie auraamaton

pidin tytöistä ennen kuin he näkivät maailman


sä yrität olla seksikäs
mä katon tähtiä tiessä
sä haluat et oltais yhessä
kiinnostuttu tästä paskasta
mä en ole tässä

vaan aina siellä missä ei kohdata elävää
ei jaaritella
täristään elämän edessä
kuin vastasyntyneet
odottaen kaikenpeittävää kapalointia
uneen jossa saa rakastaa


helppoa tuntea ulkopuolisuutta
kävellä tuulessa
ihmisten ohi ventovieraiden tuttujen kasvojen

istua täyden pöydän ympärillä
osallistumatta sanallakaan painiin
kellon kanssa, statuksen

ajaa autoa näkemättä ihmistä
vastaantulevaa
elävää kuvaa
menneestä