se on kuin muusiikkia korvilleni

mielelleni

kaikki hyvä, kirvoitettu

synnytetty taidemuoto

tunteiisn kiertyvä dna

ei alalajikategorointia, hyvä

on mitä vaan, kuin maailmakin

hapan tai kirsikka

elämäntekijänä kuitenkin

halu jakaa

huomenna pienet

näkee arkusta maailman

eivätkä voi olla laulamatta sanojaan

olla osallistumatta,

jakaa

kiteyttää, olla erilainen

sokeripala jota koko vuosi säästetty

täysi tähti silmissäsi eläneissä

nainen kiva, maapallo rahainen

yli kravun kääntiksen

mä olen hattaraa

vaikka halusin olla

kiveä

mä olen itseni mestaaja

vaikka halusin olla

ystävä

mä olen hiljainen

vaikka halusin olla

sosiaalinen

mä olen yksin

vaikka halusin olla

yhdessä

mä olen kuollut

vaikka halusin

elää unelman

aika polttaa mennyt peltitynnyrissä

vuodenaika huokuu kuolemaa

kiinni elämässä

kuin hukkuva viinapullossa

jos tästäkään romantiikasta

mitää aamulla muistaisi

mitään valonkajoa

suudelmaa lupausta

tokioon 2020 siittämään tuleva baby

rakkaushotelliin

irtolaiskissa työmää-aidan takana

aamulla

nouse varpaille ja ravista maailmankaikkeuden

viemäriputkea

käy nuokkumaan

huomen tarvitset kaikki voimasi haaveillessasi

olevasi alaskassa

kusi höyryää marraskuun ruholla

pieni irtiotto savun

                          sä oot kova nussimaan sun tyttöystävää

                          muiden hattaraa

                          sä oot kova juoksemaan sun lenkkareilla

                          muiden et

                          sä oot kova vääntämään kättä oikeallasi

                          vasemmallasi et

                          sä oot kova haluamaan kuolla

                          elämään et

syö hernekeittosi poika

perusta perhe

käy kirkossa

ja kuole

                          sormen ensimmäinen nivel tuoksuu

turpaan tai työnteolle

ulolle, niinku hyvälle naiselle tai koiralle

                         

                          ensin kiiivetään fairyrappuset

            sitten puhalletaan ilmaa rikkinäisiin ilmapalloihin

         do you feel me, sikiömestari ruumispussissa

                 hiuksesi luonnolliset,                järvimyrskyssä leväiset siirtomaat

piti nauttia maisemista

eikä juosta suoraan kuolemaan

piti odottaa joka päivä huomista

eikä toivoa olevansa taas alle kaksikymmentä

                          maksa tytölle seurasta, kuin maksaisit

viinapullosta, vähän jännittäen, täristen

tietämättä minne tämä tie vie

polvet huokaavat portaissa  

                          aamulla

intervalli tuntuu intervallilta

                          elokuun lopussa

sormet vilakat, pesättömät

saatoinko kotiin

saatoitko unen vapauttavaan ?

elämä  vai sekoilu ?

ilman muuta sekoilu

palavat puut matkallasi puiden läpi

vesi on taas vapaa padoistaan

avaimet yliseen ja aliseen

narkkareille, pelottomille                               

alkoholisteille, pelkureille     

vitun pitkiä päiviä kattella itseään peilistä

ja ihailla

erosin kirkosta

ja aloin kuunnella vaihtoehto/indie musiikkia

tai toisinpäin

sänkipellot lokakuun

                            aamusumussa eksyn autossani

kaikki elävä pelottaa

kaikki kuollut rauhoittaa

kenen kengät eteisessä?

sä tykkäät kun on mies ja nainen

musta ja valkoinen

yö ja aamu

hulda huima ja yksin

meressä kaloja verkoittain

uskotko miten paljon on annettu

ja ei siltikään

mitään

unen jälkeen tunne

miten selviän elämästä

paniikki, eksistentiaalinen kriisi

loppu

tuulet laittavat puut tanssimaan

balettia juurellista

maan alla oliot sykkyrällä

kuin prinssi kaamoksen

välillä ei tule verta vaikka olet

kovakourainen,

käsissäsi ei veren peltoa

veljekset muuranneet omat puolensa

navetasta säilyttääkseen

tiilen individualismia

tähtikirkas syysyö täällä missä

ei tapahdu mitään, tuntuu hyvältä

mennä nukkumaan ja kuvitella

tähdet ja muuttumattomuus

kärpäset nussii hiiliteräspannulla

mustikkaa alahuulessa haavana

juon taas

vaikken saisi unohtaa

yksin laukeamista pimeässä kesähuoneessa

radaltaaan singahtanut pyövelin pojanpoika

misantropia    kuolema on kuolema

erityisherkkyys kivulle

jäät tulevat todelliseksi

syksyn kuola ei valu enää mahlana

yksin maailmassa, missä kuollut jo oli kuollut

ennen pulssin katoamista tähtien sydänkäyröihin

autismin kirjon näkee viinisammiosta

ruoste laskeutuu kielellesi

välittäjäaineet lakossa sirkuksen lähdön jälkeen

silti hengitän ja panikoin

elän pienessä pallossa, enkä puhu

samaa kieltä veljien ja siskojen

yöllä ei muuta kuin elämää

aamulla arvat jotka jo eilisen uhmassa raavittiin

verille kynnet, toivottiin voittoa

herätä ilman kasvukipuja

tai olla heräämättä

ainaiseen sotavalmiuteen

vitut tää on alku

vaikka vituttaa ja masentaa

tienvieren metsämansikat

ajat sitten

kuolleet kuin veljesi leijonamieli

isoisäsisi suuveden juoja

mummosi marttyyri

vinettoa eläville

ja ehkä vähän maahan

artolle eli mellerille

tytöt juoksevat hameissa pakkasella

beigellä

auton pesunaarmut tankkausaseman valossa

linnunradat

                          jonnekin olisi hyvä paeta

näitä Mordorin muureja

vaikka se yksi joka heitä hallitsee onkin

sinussa

neljä jalkaa pyhätössäsi

nuoskalunta välipäivinä raskasta kuin itsensä fyllaan veto

tiesi jäistä kvartsia, kaunista mutta kovaa

ihmisen puhetta kuulee harvoin

tai ei kuuntele, kun on toisaalta

ei ole verisidettä

on vain  vertaluutalihaa

pitkä yö

sähköshokit pullosta toffeekaramellin värisen

aamun verho laskostuu

värisevin keuhkoin ponnistat

väärästä oikeaa, vapautta olla osallistumatta

puhumisen jaloon taitoon

suu ei aukea kuin  auton ovi rasvattu,

kieli pysyy hampaiden pääsemättämön piikkilangan takana

loisteputki sulattaa silmät

alistus valolle

tämä kukkasi nuutunut

jo roudan alle jäänyt

                      pimeys soittaa joka aamuisen puhelunsa

nähdään taas tovin kuluttua

kylmyys porautuu niin syvälle

ettei vastarantaa ole

                      ihmisten jäisistä nenistä valuu sielunnestettä

tulevan satokauden varalle, pankkitilille

kuulet rutinan sydämesi hermoradoista fasettilukkoineen

                                           yksin

tuntuu hyvältä

laatikko kuulostaa hyvältä

jäätyminen patsaaksi balettiasentoon     

luuranko väsynyt

päästä varpaisiin

viimeinen ateria munakas

saisi mitä vain kunhan osaisi

pyytää

joustamaton pääkallo

vääjäämätön valinta

rommia

mättöä

tupakkia

samanlaista ei olekaan

nyanssierot voit haistaa värekarvoilla

tämän päivän onnen avaimilla ei

avata huomisen lukkoja

tanssi pienellä lasiparvekkeella

linnansa vanki tämä

et enää huomauta ryhdistäni

vaikkei se ole muuttunut

herään sohvalta, kynttilä noennut lasijalkansa

huikka jäänyt väljähtymään

yrittämään haihtua sateeksi

alkon kassa tammikuussa

nihkeät sormet älypuhelimen näytöllä

          artikulaatio esikoulusta

paperi ei rypisty silkkisissä käsissäsi

                                                 
                                            heitettyä valoa lumisille männyille

kuolleen holistin valama kynttilä

haluaisit taas tuntea

mitä on ojasta allikkoon

mitä on menettää kontrolli

                                       millainen on kesäyön huuto

                    verisilmä

makaan piikkimatolla kun taas tulet

olen torakka,

ihmisenhaju ei yllä lattialle

makaan tunnin              vaikka lähdetkin sitä ennen

et enää ymmärrä

olet juonut liikaa viinaa

se tulee suoraan silmille

joki murtuu verkkokalvoillasi

tyttö katselee aikaista matoa

autossa on muutama ihminen

ja viinaa joka  ei sovi sinun käyttöohjeelleesi

tyttö joka on ainakin kaunis

muttet voi enää puhua

et enää pelkää

kuin ehkä oksennusta

mitä sähköshokeista

meiltähän tämä käy

koko ilta laskiämpäriin

pari pirua toki aina orrella ilkkumassa

huutoa perunakellarista

verenpaineen tasaus lämpimällä urjalalla

pipo päähän ja kohti

ajatusten rotanloukkua

kun ei se mitään koskaan muuta

kun et viihdy et viihdy

keinu laskostuu yksinään ilta-auringossa

samat männyt ja kasvot vuodesta vanhaan

sama ympyräsi autistisen hamsterin

mitä sinä haluat

pitkän tukan ja kasipäkin

itä kuulostaa hyvältä hifillä

itä my place

itä varjoinen

tulet, enkä tiedä miten

kätesi painaa reidelläni

suusi sanoo, jaa

mihin yösi varjo nousee

                          heräät lantio kipsiveistoksena

kuussa mehujäätelöä tavoittamatonta

esanssia oranssia jota saa vain ruokakaupasta

ole hyvä

pasteija

totut kyllä leipomaan

tyttö metsässä

                          elossa

halusi kuulla lauluja joissa love

on ainoa määränpää

silvottua muovia hameenaan

kynnet verellä lakatut

pyysi kävelylle varjoon

olisi kuin nainen

vailla karhun  kynsiä

vailla maatonta

suossa sydän

tosi pitkä matka

                          odottaa

itseään puhkeamasta kukkaan

luottaa hyvään

sulkea silmätön pudotus

pakkanen kukittaa peltikatot

auringon punainen kehrä

napittaa housunsa

pää tuntuu raskaalta

kuin otsassa punatiili

järvi jättää jäätyessään

salaisuudet alle

uusi aika kiehtova

pullossa henki odottaa

vapautumista, kevään kruunua

vakavaa naista, toiveineen silvottua

kaukaa katsottuna

tuttua ei ole

on liukas rata,

jolla taiteilet